Kevään ensimmäinen kärpänen ja muutama vakava sana lemmikkieläimistä

Voihan jysäys minkälaisen hurmion kevään ensimmäinen sisällä havaittu kärpänen saikaan aikaan!

Pörri ei meinannut turkissaan pysyä, kun kärpäsen perään piti äkistää ja yrittää tokkuraista seikkailijaa saada kiinni. Siinä olivat kukat ja keskentekoiset neulomuksetkin vaaravyöhykkeellä kissan säntäillessä.

Kuvassa katti on varsin rauhallisen oloinen, mutta hetkittäin etutassut ojennettiin ikkunaa vasten ja tuolin selkänojalla tasapainoillen sitten yritettiin saada siivekästä kiinni.  Hiukkasen meinas sydänalaa kylmätä myös jalkalampun välitön läheisyys, kun kissi hillui tuolin selkänojalla. Ja etenkin siinä kohden, kun kärpänen päätti lennähtää lampun päälle lämmittelemään.

Lueskelin pitkästä aikaa Kuin piän mää ole -nimistä kirjaa, joka sisältää tarinoita ja runoja murteella kirjoitettuna. Sieltä tuli vastaani seuraava, Reijo Leppäsen kirjoittama, tekstipätkä:

Mutt josas otak kissa, niin pid hual siit.

Älä jät sitä hoitamat, se o luandokappal,

mikä tarvitte hoitto ja hualenbitto.

Ei sen nimi muuto kotikiss oliska.

Ja tuosta tekstistä taas luontevasti juontui mieleeni joka vuotinen ongelma eli kesäkissojen heitteillejättö! Meidän Pörriäinen ei ole kesäkissa, mutta rescue-kissa kuitenkin. Muistutuksena siis edellisen tekstin muodossa, että otat sitten kissan, koiran tai minkä tahansa lemmikin itsellesi, niin sitoudut hoitamaan sitä koko eläimen eliniän ajan. Muistakkin se!!!