Valmistuneita käsitöitä

Taas on aika päivittää muutama valmistunu neule ja virkkaus tänne näkösälle.

Lankavarastoa siivotessa löytyi viittä vaille valmiit lapaset. Tein ne pikaisesti valmiiksi. Lankana joku vanha kirjava Novitan Isoveli.

Eilisiltana valmistui jälleen omalla ohjeella virkattu patalappu. Näitä on tullut tehtyä melkoinen kasa. Lankana tässä patalapussa raidallinen Novitan Seitsemän veljestä.

 

Tänään valmistui toinen Etiopia-nuttu. Lankana vanhaa Novitan Seitsemää veljestä, joka erehdyttävästi on likimain Nallen vahvuista. Puikoilla on jo kolmaskin nuttu. Tällä kertaa lankana punainen Nalle. Lankavaraston syövereistä kaivoin jo valmiiksi esiin pienen kasan yksittäisiä keriä sopivia lankoja näihin nuttuihin käytettäväksi. Nämä ovat mukavia välitöitä isompien projektien välissä.

Lankojen ylimarssi...

Huh!

Olen tässä muutamia tunteja järjestänyt lankavarastojani ja todennut lankoja olevan aika huikaiseva kasa. Esimerkkinä vaikkapa Novitan Nalle -lanka, siis se vanha, 150 g kerissä myyty Nalle. Sitä löytyi kaikkiaan n. 13 kiloa ja Novitan Seiskaveikkaa ja Jussia hiukkasen vajaa 10 kiloa. Lisäksi muita lankoja on huikaiseva määrä. En taida laskea kokonaismäärää, enkä todellakaan ryhdy ajattelemaan rahamäärää, mikä noissa langoissa on kiinni.

Ja vielä kun nuo langat olisivat ainoa hamstrauksen kohde, mutta niitten lisäksi on aivan älyttömästi asuste- ja sisustuskankaita sekä käsityökirjoja ja -lehtiä. Noh, puikkokokoelma ja virkkuukoukkukokoelmakin päihittää pienen kyläkaupan valikoiman ja kahdesta neulekoneesta, kaksista kangaspuista, kolmesta polkuompelukoneesta, yhdestä sähköompelukoneesta ja saumurista ei tässä yhteydessä sitten puhutakaan - eikä neljästä silitysraudasta.

Viimeistään nyt lienee aika tunnustaa se tosiasia, että olen menettänyt sydämeni, sieluni ja ruumiini erilaisille käsitöille ja tältä tieltä ei ole paluuta. Tein nimittäin rohkean liikun kuukausi sitten ja irtisanouduin hyvin palkatusta työstäni ja hain opiskelemaan vaatetusartesaaniksi yhteishaussa. Sen laskin, että pääsykoepaikka on varma, mutta siitä eteenpäin onkin sitten omasta itsestä kiinni, pääsenkö opiskelemaan vai en. Kesä on aikaa tehdä ullakkoremontti, jotta on opintojen alkaessa oma käsityömaailma valmiina.

Ompeluksia valmiina

Osallistuin jokin aika sitten paikallisen kansalaisopiston vaatetuunauskurssille - mukavampi välillä ideoida ja ommella kimpassa kuin itekseen kotona nyhjöttäen. Kurssin aikana valmistin yhden asukokonaisuuden ja kahdet farkut odottavat osin purettuina uutta elämäänsä.

Lähtökohtana oli ruskeat farkkutyyliset housut, jotka kuluivat haaruista vain puolen vuoden käytön jälkeen korjauskelvottomaan kuntoon. Lisäksi kaivoin kangasvarastoistani muistaakseni Eurokankaan palalaarista joskus poimitun kankaan. Näillä eväillä housut muuttuivat hameeksi ja lisäksi kangasta riitti vielä liiviin.

Kuvan pusero kuuluu myös kurssin aikana valmistettuun asukokonaisuuteen. Pusero oli alunperin tunika, joka oli käynyt pieneksi. Sekä tunikan rinnanympärys oli liian pieni että hihat liian kapeat. Leikkasin tunikan puseromittaiseksi ja tuosta ylimääräisestä suikaleesta ompelin lisätilaa antavan kaitaleen hiha- ja sivusaumaan.

Varpaista aloitetut sukat valmiina

Nyt lähti sit kunnon kirivauhti puikoilla käyntiin ja noi bambuiset sukkapuikot paranevat kuin viini vanhetessaan.

Eilen aloittamani Gjestalin Maija -langasta kutomani sukat valmistuivat hetki sitten. Lankaa oli 100 g ja muutamaa metriä vaille koko määrän käytin. Kyseessä oli siis ensimmäiset varpaista aloittamani sukat. Eri ohjeita netistä selailin ja pähkäilin aloitusta ja kantapäätä. Loppujen lopuksi nakkasin ohjeet sit sivuun ja rupesin kutomaan muistikuvien varassa ja tiheään sukkaa jalkaan sovittaen. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen ja taatusti teen näin sukkia jatkossakin.

Maija-lanka oli mukavan soljuvaa puikoilla ja näppituntuma oli siloisempi kuin Novitan Nallessa. Myös jalassa sukat tuntuvat erittäin miellyttäviltä. Kiitos siis vielä kerran SNYlleni, joka tämän langan maaliskuun paketissa minulle lähetti. Tätä lankaa tulen jatkossa ostamaan varmasti lisää ja puikoille pääsyä odottaa vielä kaksi kerää eli passelisti sukkien verran. Nyt aion ottaa sukat ahkeraan käyttöön ja katsoa, miten lanka muuttaa olemustaan, jos mitenkään.

Muutama postaus on tullut tehtyä ilman kissakuvia, niin tähän on ihan pakko laittaa muutama kuva viime kesän rescue-emojen toiseksi vanhimmasta eli Helinästä. Loistavasti on kissa kotiutunut uuteen kotiinsa ja selvästi nauttii sisäkissan turvallisesta elosta.

Tässä ensimmäisessä kuvassa Helinä tarkkailee tilannetta kiipeilytelineen ylätasolta käsin melkein katonrajassa.

Tässä kuvassa on kissa haudattuna. Helinästä on paljastunut lämpöhakuinen kisulainen, jonka lempparipaikkoja on mm. makuuhuoneen patterin päällinen ja sänky - kuinkas muutenkaan.

Ja pikkuisen peittoa nostamalla alta löytyy unilämmin kissi.

Uusia juttuja kokeilussa

Havahduin eilisiltana siihen tietoon, että itselläni on meneillään uusien juttujen kokeilukausi.

Toissa päivänä ostin elämäni ensimmäiset bambupuikot ja nyt on puikoilla jo toiset sukat. Ensimmäisistä sukista kerroin jo eilisessä postauksessani (junasukat) ja nyt on maaliskuun SNY-paketissa saamastani uudesta lankatuttavuudesta eli Maija-langasta sukat itselleni. Miehelle onkin tullut alkuvuoden aikana kudottua useammat sukat, joten voinen hyvillä mielin tehdä välillä jotain itsellenikin. Ja kaiken huipuksi kudon nuo sukat varpaista aloittaen, joka sekin on ihan uusi juttu minulle. Ja jotta homma ei olisi liian yksinkertaista, niin lueskelin erilaisia ohjeita aiheesta ja rupesin säveltämään sukkia sitten omasta päästä.

Maija-lanka ja bambut tuntuvat keskustelevan varsin mukavasti keskenään, eikä tuo varpaista aloitettu sukka ole ollenkaan hassumpi juttu. Saanpahan tuon ihanan raitalangan käytettyä viimeiseen säikeeseen saakka. Ajattelin jopa tänään asioille lähtiessäni käydä kurkkaamassa, mikä on tuon lähikaupungin lankakaupan Maija-valikoima. En yhtään tällä hetkellä muista edes sitä, onko siellä Maijaa ollenkaan, mutta päivän mittaan se selviää...

Kevätaurinko yrittää myös epätoivoisesti välillä kurkkia noista umpikuraisista ikkunoista sisään, joten niillekin pitäisi varmaan jotain tehdä tai oikeammin koko huushollille, mutta minä tyttö se vain kudon. Asiat siis oikein oivassa tärkeysjärjestyksessä. Motivaatiota tavaroiden järjestelylle ja siivoamiselle antaa kyllä se, että auton peräkontissa on kaksi isoa Ikean sinistä kassillista odottamassa uutta tavaraa sisustukseen ja keittiötoimintoihin liittyen. Päätin, että nuo tavarat tulevat sisälle vasta siinä vaiheessa, kun oikeasti on siistiä. Tänne hullunmyllyyn on turha enää yhtään lisäkassia tuoda.

Noiden Ikea-tavaroiden myötä pääsen vihdoinkin ompelemaan useamman koristetyynyn sohvalle valmiiksi. Virkkasin toissa talvena jo seiskaveikasta monta tyynynpäällistä ja edelleen ne kiltisti odottavat tuolla sohvan divaaniosan sisällä käyttöön pääsyä. Näihin tyynynpäällisiin siis ostin kasan sisätyynyjä. Lisäksi löysin lämmitysuuniemme kupeeseen kauniit lehtitelineet, joihin voi heittää pesän sytytyksessä käytettävät sanomalehdet ja samaa sarjaa seinäteline tarttui myös matkaan. Se saa osaltaan selvittää tämän tietsikkanurkkauksemme ja vieressä olevan kudonta-/virkkausnurkkaukseni sekasortoa. Kivaa siis tiedossa eli sisustusta, jee!

Maaliskuun SNY-paketti ja valmistuneita neuleita

Anteeksi rakas SNYni, että tällaisella viiveellä kirjoittelen tätä postaustani. Ihanaisen keväinen paketti saapui viime perjantaina, mutta olen ollut niin tiiviisti reissussa eilisiltaan saakka, etten ole ehtinyt vielä saamistani lahjuksista kirjoittaa.

Paketti sisälsi tällä kertaa

• Maija-lankaa (tätä olen monta kertaa meinannut testattavaksi ostaa, mutta nyt sainkin testikerät tässä)


• Marimekon servettejä


• muutamia siemenpusseja (nämä piilotetaan mullan alle, kun aika koittaa)


• puutarhahanskat (aivan varmasti tulevat käyttöön jahka lumi sulaa ja pääsee puutarhaan tönkimään)


• ihanaa Pentikin teetä (tätä olen jo muutaman reilun litran pannullisen juonut ja namia on)

KIIIIITOOOOOOS!

Mielenkiinnolla jään odottamaan SNYni seuraavaa postitusta.

Paikallisen maa- ja kotitalousnaispoppoon kanssa suunnittelimme tämän vuoden hyväntekeväisyysprojektiksi Etiopia-nuttuja. Yhden nutun jo kudoin pikipäin vanhempien luona käydessämme. Mies ajoi, pikkuveli surffaili repsikan paikalla ja mä kudoin takapenkillä - oikein lupsakkaasti meni siis matka.

Lankana mulla oli tässä vuosia marinoitunut purettu seiska veikka, joka oli ohentunut Nallen vahvuiseksi, niin päätin käyttää pois. Tuon helmaosan joustinneuleosuuden tein pyöröneuleena ja hiukan tuo näyttää kiertävän. Lankaa nuttuun meni 84 g ja seuraava on jo puikoilla. Pyöröneuleohjeversiossa neuvotaan tekemään olkapäiden saumat kolmen puikon päättelynä, mutta ohuemmat ja huomaamattomammat noista tulisi silmukoimalla. Seuraavan version olkasaumat siis silmukoin.

Ideoimme jo myös, että tuota helman joustinneuleosuutta voisi huristella urakkavauhdilla kaksitasoneulekoneella niin, että vain toiseen sivuun tulee sauma ja sitten käsin kutoa tuo yläosa. Taidanpa siis jossain vaiheessa - jos viitsin - kaivaa taas koneen esille.

Olin alkuviikon ystäväni luona Nokialla ja poikkesimme siellä Lankaruutu -nimisessä lankakaupassa. Aivan ihana liike ja vielä ihanampi omistajatar. Käykää ihmeessä, jos paikkakunnalle satutte. Liikkeen suojissa oli aloitettu vauvan sukka -projekti, jonka tavoitteena on antaa jokaiselle vuonna 2012 syntyvälle nokialaiselle vaaville omat junasukat. Päätin kantaa korteni kekoon, vaikka en paikkakuntalainen olekaan. Samalla testasin uuden uutukaisia Prymin bambusukkapuikkojani. Alkuvaikutelma puikoista on hieman tahmea - kaipaan hieman liukkaampaa tuntumaa puikoilta. Seuraavaksi pitää varmaankin testata koivupuikot.

Lankana näissä sukissa käytin Tampereen lankamaailmasta ostamaani Trysil garnin Baby garnia (100% merino). Lankaa meni 26 g.

Lisäksi valmistuneiden töiden lista on kasvanut yhdellä Dropsin Alpacasta kudotulla Haruni-huivilla. Tämä huivi oli tosin liikkeissään niin nopea, että niin langanmenekki kuin kuvakin jäivät vain haaveeksi.

Farkkujen uusi elämä

Mitä tapahtuu farkuille, jotka kulahtavat haaruista ja kutistuvat kaapissa niin, etteivät enää mahdu päälle?

* Päätyvät tietenkin uusiokäyttöön ja tässä tapauksessa laukuksi.


Olin mukana paikallisen kansalaisopiston tuunauskurssilla ja siellä aloitin tuota kassia tekemään. Katkaisin farkut lahkeiden yläpäästä ja purin etuhaarasauman vetoketjun alkuun saakka ja takahaarasauman vyötärölle saakka, jotta sain aseteltua keskikohdan kauniisti.  Vyötärökaitalettakin tuli jonkin verran purettua, et sain pienennettyä kassia siitä kohtaa pussimaisemmaksi, ettei hölpänny niin avonaisena. Noihin etutaskujen reunoihin ompelen vielä todennäköisesti vetoketjut, että saan avaimille ja kännykälle helpot säilöt. Ei vain tänään innostanut ruveta suorittamaan arkeologisia kaivauksia ompelutarvikevarastossa sopivien vetoketjujen löytämiseksi. Mennee noinkin muutaman päivän.

Raitaa sen olla pitää

Perjantai-ilta ja lauantaina koko päivä meni taas Raita-opinnoissa (käsityön taiteen perusopetus Lahden kansanopistossa). Perjantaina oli Lahden aikuiskoulutuskeskuksessa Helena Vaarin luento ja näyttely. Helenan tapa työskennellä kolahti ja lauantain kurssipäivän vietinkin sitten kokeillen omaan tyyliini Helena työskentelytapaa. Ompelukone rallatti täysillä ja jotain jo kankaalle syntyikin, mutta pahasti jäi kesken tuo kokeilutyöni. Pitää kotona jatkaa työskentelyä, kun lupasin seuraavalla kurssikerralle huhtikuun alkuun viedä mukanani valmiin kokeilun.

Kuvasin parin kurssikaverini kirpparilöydöt eli ihanat petit point -tekniikalla valmistetut vanhat laukut. Laukut olivat todella kauniita ja hyväkuntoisia sekä uskomattoman taitavasti tehtyjä.

Lumivalkoista -blogin Minnamarikan kanssa totesimme, että viralliset Raita-kurssijalkineet ovat sitten vaaleanpunaiset Reinot vai mitä sanotte tyylinäytteestämme?

Huippulöytö kirpparilta tänään!

Kyllä nyt kävi hullulla melkoinen tuuri ja tähänkin risukasaan alkoi paistaa aurinko oikein heleästi!

Kipaisin pikipäin kirpparilla ruokakaupassa poiketessani ja mitäs sieltä löytyikään. Saa sanoa, että uutta vastaava villakangastakki ja hinta VAIN 1,50 € !!! Kotona rupesin sit takkia tarkemmin vielä tutkimaan, niin siinä vaiheessa vasta tajusin, että kangas sisältää 20 % kashmiria. Jippii!

Takin valmistaja on Suomalainen mallihuone Oy. Kuukkeloimalla sain sen verran selville, että kyseinen helsinkiläinen firma on toiminut vuosina 1933 - 1990. Vuorikangas näyttää olevan Suomen silkkikutomo Oy:n valmistama. Tuosta firmasta en löytänyt pikaisella etsinnällä mitään järkevää tietoa.

 

Jos joku teistä tietää jotain takin tekoon osallistuneista firmoista, niin olisin kiitollinen tiedoista. Samoin takin valmistusvuosi - edes noin suunnilleen - olisi kiva tietää. Takki on aavistuksen a-linjainen ja siinä on pystykaulus. Kuvien kuvakulma on vähintäänkin mielenkiintoinen, kun kuvaaja istui sohvalla kuvia ottaessaan. Oikeasti en ihan noin matami ole.

Kirppislöytöjä

Olinpa jälleen kerran eilen tuttavan kanssa kirppiskierroksella. Tällä kertaa pyörimme Hyvinkäällä kirpparilta toiselle. Saalistakin tuli ihan mukavasti.

Olen pitkään jo etsinyt/miettinyt rahia käsityötuolini pariksi. On niin paljon mukavampi kutoa ja virkata, kun voi nostaa jalkansa rahille ja rentoutua ihan kunnolla. Eilen sitten tärppäsi. Löysin rahin, joka on juuri sopivan korkuinen ja vielä keinutoiminnolla varustettu, mikä on oikein mukava lisä.

Rahin päälliskangas ei kyllä ole mieleeni, mutta se ei ole paha uusittava, koska tuo pehmustettu päällisosa rahista irtoaa neljä ruuvia aukaisemalla. Rahin uusi ilme on vielä arvoitus. Arvonta muutaman erilaisen kankaan ja kudotun tai virkatun päällisen välillä on menossa. Aika tulee näyttämään, mitä tästä rahista vielä tulee.

Oikein mukava löytö oli kahdeksan Riihimäen lasin jalallista Kehrä-lasia. Meillä on noita laseja muutama miehen vanhempien peruja ja muutaman lasin olen ostanut huuto.netin kautta. Mielelläni en vain maksa postikuluja noista, kun muutamankin lasin postitus on heti pakettimaksun verran. Eikä kuvasta koskaan saa täyttä tietoa lasien kunnosta.

Rahia ja lasia kuvatessani huomasin Pörri-kisulaisemme vetelevän sikeitä kiipeilytelineen rengaspesässä. Oli varsin huvittava näky, kun vain päälaki ja nippu tassuja näkyi pesän reunan yli. Olihan tuo sitten kuvattava, ettei tästäkään postauksesta ihan kissaton tulisi.