Sivut

maanantai 26. joulukuuta 2011

Joulunvietosta palattu - sähkötöntä siellä ja täällä


Joulumme kului varsin mukavissa ja rennoissa tunnelmissa. 'Normaalin' jouluhässäkkämme (lue: väkeä kuin pipoa aattoillan päivällispöydän ääressä) pöydän ääreen seurakseni vanhempieni luona asettuivat vain vanhempani ja mieheni. Etukäteen tuo väen väheys hiukka arvelutti, mutta lopputulos olikin oikein miellyttävä ja akkuja lataava. Ei kellon perässä juoksua. Ei ollut joulupukkia, jonka käyntiaikaan mennessä olisi pitänyt saada tietyt joulutoimet hoidettua, vaan ihan rauhassa käynnit hautausmailla, saunassa ja sen jälkeen ruuan ja juoman kimppuun.

Yllättäen nukkumattikin rupesi huhuilemaan jo kymmenen pintaan vieraakseen höyhensaarille. Noh, mikäs yllätys tuo sit toisaalta, kun aamuseitsemältä olimme miehen kanssa jo kavunneet sängystä ja ajaneet melkein 250 kilsaa vanhempieni luokse. Systerin perhe tuli joukkoon mukaan sit ekana joulupäivänä ja veljen kanssa morjenstimme toisillemme tänään Forssan seutuvilla, kun ajelimme vastakkain: me kotiin menossa ja veli poikiensa kanssa mummolaan menossa.

Oman jännitysnäytelmänsä tapaninpäivään toi myrsky ja sen tekemät tuhot. Sähkö katkesi vanhempieni luota jo aamukuuden pintaan. Merivesi oli ennätyskorkealla aamusella ja mökillekin pääsi vain traktorilla. Auton maavara olisi loppunut täysin kesken, kun vesi oli noussut myös tielle. Puolen päivän pintaan kotimatkalle lähtiessämme kännykkäverkkokin oli likimain nurin ja lankapuhelinkin mykkänä. Päivän mittaan lankapuhelin on kuulemma saatu toimintaan, mutta sähköstä ja kännykkäverkosta ei vielä oikein tietoakaan.

Matkan varrella oli puuta ristiin rastiin pitkin metsiä ja tienlaitoja - osin tielläkin. Meidän kylältä sähkö oli naapurin mukaan hävinnyt kymmenen pintaan aamulla ja toisen naapurin kertoman mukaan heille oli päivän mittaan tullut vain yhden vaiheen verran sähköä, kun kaksi muuta vaihetta olivat olleet hukanteillä. Me saimme onneksi sähköä torppaan jo iltakuuden maissa, mutta parin kilsan päässä toisaalla kylässä joutuvat odottelemaan huomiseen, kun sähkölinjalle oli kaatunut useita puita tuolla jossain keskellä ei mitään.

Ihmetellä kyllä täytyy, miten haavoittuvaiseksi ja sähköstä riippuvaiseksi yhteiskuntamme on tullut. Lankapuhelinverkkoa ajetaan alas, mutta samanaikaisesti kuitenkin kännykkäverkko on kovin haavoittuvainen sähkökatkoksen vuoksi. Samoin lämmitys ja vedensaanti on monessa taloudessa sähköstä riippuvainen. Itse olen perin tyytyväinen parin vuoden takaisesta ratkaisustamme, että talon alkuperäisten tiiliuunien tultua tiensä päähän teetimme loistavalla ammattilaisella uudet uunit mittatilaustyönä. Myös puuhella on keittiössämme ahkerassa käytössä. Vielä kun tuon talon alla olevan talouskellarin saisi taiottua paremmaksi, niin voisi jääkaapinkin muuttaa vaikka neulelankojen säilytyskaapiksi

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Tuolivanhus

Auringon ihanat -blogista huomasin kovin tutunoloisen tuoliparin. Ihan ilmielävänä siinä möllisteli kaksi legendaarista kansan tuolia eli K-tuolia, joita valmistettiin runsain mitoin sotien jälkeisenä niukkuuden aikana. Tuoli on yksinkertainen rakenteeltaan ja vähäisesti materiaalia vaativa. Avotakan sivuilta löytyy K-tuolista jonkin verran tarinaa.

Se, mikä noissa Inkan blogiinsa kuvaamissa tuoleissa erityisesti kiinnitti huomioni, oli sama väritys kuin omassa K-tuolissamme. Valitettavasti vuosien saatossa oman tuolimme kaveri on päätynyt täysin palvelleena tuolien hautausmaalle. Tämä 'elossa' oleva kaveri on säilynyt melkoisen hyvässä kunnossa. Mieheni kertoman mukaan kyseinen tuolipari oli 'mamman kamarin' kalustuksena ja meillä edelleen oleva tuoli oli pyhitetty mamman mekon säilytystelineeksi ja vain toisessa sai istua.


Tuolimme odottaa pääsyä 'kasvojen kohotukseen', sillä jousituksessa on pientä sanomista. Epäilen, että muutama jousi on tullut tiensä päähän, joten edessä on jousituksen elvytystoimia ja samassa yhteydessä tuoli saa myös uuden päällyskankaan - millaisen, niin se on vielä arvoitus. Puuosat pääsevät kaikkein vähimmällä eli niiden kiinnitykset tuolin runkoon laitetaan ojennukseen, muuten tuolin ikä saa niissä näkyä.


lauantai 10. joulukuuta 2011

Hänen Kuninkaallinen Kissautensa Melu I Suuri


Kyllä nuo meidän kissat ovat mainioita.

Lumisateen muututtua rännäksi ja edelleen vedeksi tuli sisälle märkä kolli. Vaan eihän se sovi lauman kingin olemukseen ollenkaan, että turkki märkänä oleskeltaisiin, taikka itse tuo turkki nuoltaisiin kuivaksi, ehei! Oli jälleen kerran aika kuivaushenkilöstön sännätä suorittamaan tehtäviään. Ja kuivaamiseen ei ihan mikä tahansa pyyhe Hänen Kuninkaalliselle Kissaudelleen kelpaakaan, vaan tehtävään on käytettävä pellavaista kuivausvälinettä.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Voihan langanpätkä!


Kudoin pariksi iltapuhteeksi itselleni kunnon vanttuut, kun näyttää tuo keli muuttuvan kylmemmäksi niin, etten enää pelkillä kämmekkäillä taida ensi viikolla pärjätä, kun loman jälkeen taas koulunpenkille palaan. Sormikkaita ensin suunnittelin, mut sormien kutominen on sellaista rävellystä, mihin en niin kovin innokkaasti halua lähteä. Vanttuut taas ovat kovin kömpelöt autoa ajaessa. Kompromissina risteytin vanttuut ja sormikkaat. Lopputuloksena syntyi härpäkkeet, joissa on neljän sormitötterön sijasta kaksi tuuttia, toinen pikkusormelle ja nimettömälle ja toinen etu- ja keskisormelle. Varsin vinkeän näköiset tassusuojat, mutta käyttökelpoiset.

Tämän 'lyhyehkön' esipuheen jälkeen olisi kenties aika siirtyä jo otsikon mukaiseen asiaan eli niihin langanpätkiin. No, eihän niitä kovin montaa tollasissa käsineissä ole pääteltävänä, mutta ei vaan ole mun hommaani. Kutomusten pitäisi olla valmiita just sillä hetkellä, kun viimeisen silmukan saa kudottua, eikä vasta sitten, kun on päätellyt joukkueellisen lankoja. Ääneen lankoja päätellessäni miehelle sit jutustelin, et kun on kaikenmaailman riihi-, sauna-, navetta-, kotitonttuja, niin miksei vois olla myös PÄÄTTELYtonttuja??? Olis vaan niin kovin näppärää, kun valmiiks kudotun työn jättäis illalla pöydälle, niin aamulla olis kaikki pienet inhoittavat langanpäät pääteltynä siistin huomaamattomasti. Vai olisko tuo lankojen päättely sittenkin keijujen hommaa?

Enivei, langat tulivat pääteltyä ja huomenna kaupunkiin lähtiessäni voin laittaa etukäpäliini lämmittävät suojukset. Oliskohan seuraavaksi siis aika kutoa takatassujen lämmittimet vai pitäiskö sittenkin panostaa noihin joulutonttuhommiin?

torstai 1. joulukuuta 2011

Suunnitteluharjoitus


Varsinaisen suunnitteluopettajamme ollessa kakkosjakson ajan 'elävän elämän töissä' oli sijaisenamme yksi Lahden kaupunginteatterin free lance pukusuunnittelijoista. Saimmekin jakson aikana melkoisen tietopaketin suunnittelijan työstä ja kulissien takaisesta teatterimaailmasta. Nam!

Tehtävämme jakson aikana oli erittäin mielenkiintoinen - vaativa, mutta antoisa. Tavoitteena oli suunnitella pieni mallisto: pusero, hame ja leninki. Innoittajana suunnittelutyössä piti käyttää jotain kuvataide- tai musiikkiteosta.

Ensimmäinen haaste olikin siis löytää tuo innoittava teos. Olin itse jokin aika aikaisemmin törmännyt kanadalaisen taiteilijan Calvin Nichollsin uskomattoman ihaniin paperiteoksiin tehdessäni käsityön taiteen perusopetuksen tehtäviä. Päätinkin suunnistaa samalle nettisivustolle ja poimia sieltä jo aiemmin mielenkiintoa herättäneen ilves-aiheisen työn http://www.calvinnicholls.com/ -> Paper Sculpture Galleries -> The Follett Collection -> kuva 8/12 Ilves. Nichollsin ilves-työn pohjalta päädyin etsimään netistä muitakin ilves-kuvia, jolloin löysin aivan ihanan syksyisen kuvan Ranuan eläinpuiston ilvesperheestä.