Joulumme kului varsin mukavissa ja rennoissa tunnelmissa. 'Normaalin' jouluhässäkkämme (lue: väkeä kuin pipoa aattoillan päivällispöydän ääressä) pöydän ääreen seurakseni vanhempieni luona asettuivat vain vanhempani ja mieheni. Etukäteen tuo väen väheys hiukka arvelutti, mutta lopputulos olikin oikein miellyttävä ja akkuja lataava. Ei kellon perässä juoksua. Ei ollut joulupukkia, jonka käyntiaikaan mennessä olisi pitänyt saada tietyt joulutoimet hoidettua, vaan ihan rauhassa käynnit hautausmailla, saunassa ja sen jälkeen ruuan ja juoman kimppuun.
Yllättäen nukkumattikin rupesi huhuilemaan jo kymmenen pintaan vieraakseen höyhensaarille. Noh, mikäs yllätys tuo sit toisaalta, kun aamuseitsemältä olimme miehen kanssa jo kavunneet sängystä ja ajaneet melkein 250 kilsaa vanhempieni luokse. Systerin perhe tuli joukkoon mukaan sit ekana joulupäivänä ja veljen kanssa morjenstimme toisillemme tänään Forssan seutuvilla, kun ajelimme vastakkain: me kotiin menossa ja veli poikiensa kanssa mummolaan menossa.
Oman jännitysnäytelmänsä tapaninpäivään toi myrsky ja sen tekemät tuhot. Sähkö katkesi vanhempieni luota jo aamukuuden pintaan. Merivesi oli ennätyskorkealla aamusella ja mökillekin pääsi vain traktorilla. Auton maavara olisi loppunut täysin kesken, kun vesi oli noussut myös tielle. Puolen päivän pintaan kotimatkalle lähtiessämme kännykkäverkkokin oli likimain nurin ja lankapuhelinkin mykkänä. Päivän mittaan lankapuhelin on kuulemma saatu toimintaan, mutta sähköstä ja kännykkäverkosta ei vielä oikein tietoakaan.
Matkan varrella oli puuta ristiin rastiin pitkin metsiä ja tienlaitoja - osin tielläkin. Meidän kylältä sähkö oli naapurin mukaan hävinnyt kymmenen pintaan aamulla ja toisen naapurin kertoman mukaan heille oli päivän mittaan tullut vain yhden vaiheen verran sähköä, kun kaksi muuta vaihetta olivat olleet hukanteillä. Me saimme onneksi sähköä torppaan jo iltakuuden maissa, mutta parin kilsan päässä toisaalla kylässä joutuvat odottelemaan huomiseen, kun sähkölinjalle oli kaatunut useita puita tuolla jossain keskellä ei mitään.
Ihmetellä kyllä täytyy, miten haavoittuvaiseksi ja sähköstä riippuvaiseksi yhteiskuntamme on tullut. Lankapuhelinverkkoa ajetaan alas, mutta samanaikaisesti kuitenkin kännykkäverkko on kovin haavoittuvainen sähkökatkoksen vuoksi. Samoin lämmitys ja vedensaanti on monessa taloudessa sähköstä riippuvainen. Itse olen perin tyytyväinen parin vuoden takaisesta ratkaisustamme, että talon alkuperäisten tiiliuunien tultua tiensä päähän teetimme loistavalla ammattilaisella uudet uunit mittatilaustyönä. Myös puuhella on keittiössämme ahkerassa käytössä. Vielä kun tuon talon alla olevan talouskellarin saisi taiottua paremmaksi, niin voisi jääkaapinkin muuttaa vaikka neulelankojen säilytyskaapiksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti päivässä pitää mielen virkeänä!