Ei pysty, ei kykene... nyt nukuttaa

Todella mehut imaiseva kurssiviikonloppu takana, mutta oppia tuli kalloon todella mukavasti ja edelleenkin olen sitä mieltä, että kirjansidonta on IHANAA! Pikaisesti yksi kuva viikonlopun tuotoksista eli ihan ihka oikea omin pikku kätösin sidottu ja kansitettu kirja. Kirjoittelen myöhemmin sitten lisää tuosta kurssista, kun ajatus juoksee hiukka sujuvammin, eikä jokaista näppäimen painallusta tarvitse erikseen miettiä.

Kuvassa kirjan etukannessa on pientä kaarevuutta, mutta se häviää, kunhan kirja on puristuksissa kuivumassa liimauksista noin viikon ajan. Ei siis kovin hätäisen immeisen hommaa tämä sidonta. Kuvan kirjalla kokoa noin 15*15 cm ja keltainen pinta on kluuttia eli kirjan kansissa käytettävää erikoiskangasta ja tuo kissakuva on vanha postikortti, joka on upotettu kanteen.

Välimutinaa

Ei, en ole hävinnyt mihinkään, vaikka hiljaiseloa on useamman päivän ajan täällä blogirintamalla ollutkin. Jostain syystä vain ei kirjoittaminen ole sujunut ja on ollut kaikenlaista puuhasteltavaa. Muutama väriliemi on kiehunut hellalla ja lankoja olisi muutama vyyhti kuvattavana, mutta jotenkin ei vain tuo yhteistyö kameran kanssa nyt toimi. Värit vääristyvät ja muutenkin tulee ihan pönttöjä kuvia. Pitänee yrittää paremmalla onnella uudelleen jonain päivänä. Lisäksi viimeisiä käsityön taiteen perusopetuksen kirjallisia tehtäviä olen yrittänyt saada naputeltua koneelle.

Käsityörintamalla on tullut puolentoista viikon aikana virkattua laskelmien mukaan 105 isoäidin neliötä (koko n. 12*12 cm). Nämä lappuset ovat osa suurempaa projektia, joka vaatii vielä huiman määrän lisälappusia. Useampi kerä lankaa on tuossa vieressä odottamassa muuntautumista lopulliseen muotoonsa.

Lisäksi on ollut muitakin kuin lappuprojekteja eli kokonaista kaksi torkkupeittoa on tuossa kasaantumassa ja toisen sain hetki sitten valmiiksi, mutta siitä en voi vielä laittaa kuvia, kun saaja ei ole peittoa vielä nähnyt. Ensi viikolla sitten - toivon mukaan!

Viikonlopuksi on tiedossa touhua ihan täydellä teholla pe klo 17 - su klo 17 väliseen aikaan on tungettu aika hurja kasa oppitunteja kirjansidonnasta. Mielenkiinnolla odottelen kurssia, koska olen jo pitkään halunnut opetella kirjansidontaa. Googlailemalla on netistä löytynyt ihan mukavasti ohjeita, mutta kyllä se aina on helpompaa opetella ihka oikean opettajan avustuksella. Hiukkasen epäilyttää, että tämäkin tekniikka saattaa olla sellainen, että jään pahasti koukkuun. Mistä siis saisi 48-tuntisia vuorokausia, että kaikkea ihanaa ehtisi tekemään? No, sunnuntai-iltana olen viisaampi tuon koukuttavuuden suhteenkin ja ensi viikolla tarjoilen kuvapläjäystä myös kurssin tuotoksista.

Ai niin, meinas ihan unohtua! Siiri on toipunut uusintaleikkauksestaan todella loistavasti ja vaikuttaa siltä, että kiimailut ovat taakse jäänyttä elämää. Eilisiltana kömpi hyväksi toviksi mun viereeni peiton alle hurisemaan. Lisäksi Siirin ja Melun väliset taistelut ovat loistaneet poissaolollaan ja sitä myötä myös Fiinu on rauhoittunut, kun ei tarvii enää ihmetellä, miks idoli-Melu kiusaa Siiriä.

Aatsipoppaa, Sarsa keitti lankasoppaa...

Mainitsin aiemmissa tarinoissani koolanneeni lankoja. Noh, sitähän sitten ihmeteltiin, että mitä on koolaaminen? Niin, olishan tuota voinut hiukka selventää jo siellä alkujaan *läpsii itteään*.

Koolaaminen on lankojen värjäämistä jenkkiläisillä KoolAid-mehujauheilla. Helppoa kuin heinänteko eli mehujauhe + vettä + lanka = värjätty lanka!!! Ilun handu duunaa -blogin Ilu on kirjoittanut ohjettakin aiheesta - hieman taisi kirjoitushetkellä pilkahtaa silmäkulmassa - ja se löytyy täältä. Ja mikä parasta tässä värjäystavassa: sen voi tehdä vaikka puurokattilassa.

Toissa viikolla jo keräilin vajaan kilon koivunlehtiä värjäyskokeilua varten ja innolla keitin väriliemenkin, mutta... joku ihme hyypiö (löytyisköhän peiliin katsomalla?) oli piilottanut alunan eli villalangan värjäys ei sitten lähtenytkään liikkeelle ihan heti. Väriliemi sitten tuossa kattilassaan kannen alla muhi hyvän tovin ja tulipa pintaan jo tasainen homekerroskin, mutta se ei tahtia haitannut. Ylimääräiset kokkareet pois liemestä ja kattila hellalle, sekaan lankaa ja hetken kuluttua alunaa n. 10 % langan kuivapainosta. Nyt kattilassa jäähtyy - ainakin märkänä - uskomattoman kaunista keltaista lankaa n. 150 g. Huomisaamuna huuhtelen langan ja laitan kuivamaan. Taitaa myös olla edessä reipas luontoretki pellonlaitaan koivunlehtiä riipimään, jotta tuota keltaista lankaa saa lisää.

Koivunlehtien lisäksi väripataan voisi hulauttaa myös raparperia, nokkosta, sipulin kuoria, voikukan kukintoja... Nälkä kasvaa syödessä ja kohta pitää kipittää lankaostoksille värjättävää lankaa ostamaan. Ja mikä huolestuttavinta, niin sitä kipittämistä ei tarvitse tehdä fyysisesti, vaan vain napauttaa nettiselaimessa 'oikean' sivun esiin ja tadaa! pankkitili uikuttaa hädissään, kun eurot liihottavat bittiavaruudessa lankakauppaan.

Kuvia ei tässäkään postauksessa nyt ole tarjolla, mutta niitä on kyllä tulossa sitten, kun saan nuo langat kuvauskuntoon eli kuiviksi.

SNY-paketti, koolailua ja vähän muutakin

Tänään iski päälle oikein kunnon touhupäivä. Leivoin leipää ja sämpylöitä ja siinä kun kerran puuhella oli lämpimänä leivänpaiston takia,  niin innostuin koolaamaan hiukkasen lankaa. Otin käsittelyyn puolisen kiloa pässinpökkimän harmaata (siis sellasta perinteisen villasukan väristä) Novitan Seitsemää veljestä ajatuksena saada siitä ensi talveksi vaikkapa liivilangat itelle. Lopputulos oli suorastaan ihana!

Ja vaikka itsellä oli touhua päivä täys, niin ainakin toipilas-Siiri osasi ottaa rennosti.

 

Ja sokerina pohjalla oli tänään Salaisen neuleystävä -vaihdon viimeinen paketti, joka sisälsi muistikirjan, käsilaukkukoukun ja ihanaa Regian sukkalankaa. Näistä keristä saankin itselleni parit kesäsukat. SNY-hommissa on häärinyt Ihmemaan Pinni. Kaikki paketit ovat olleet mieluisia ja osa langoista on päässyt jo puikoillekin. Kiitos Pinni!

Itse lähettelin paketteja Villojen valtakunnan Sinille. Hänkin sai viimeisen lähetyksen tänään, joten voin asiasta tässä jo kertoa.

Tämä oli ensimmäinen SNY-vaihto, johon osallistuin ja ei taida jäädä viimeiseksi, sillä niin mukavaa oli vastaanottaa paketteja ja myös pohtia, mitä omalle 'kohteelleen' lähettäisi. Monesti tuli ostoksilla liikuskellessa kateltua asioita 'sillä silmällä', josko jotain sopivaa pakettiin laitettavaa osuisi kohdalle.

Toipilas-Siiri

Viime viikolla kerroin, miten meidän pieni Siirulainen joutui käymään sterilaatioleikkauksessa uudelleen, kun viime vuonna tehty leikkaus ei mennyt ihan putkeen. Nykyinen eläinlääkärimme teki hyvää työtä ja kissi on toivottavasti nyt lopullisesti vapautettu kiimaoireistaan. Aika näyttää, mutta toivon todellakin parasta.

Yllättävän rennosti Siiri on toipilasaikansa ottanut ja kiltisti popsii tarjoillun antibiootin ja kipulääkkeen. Olisikohan myös lääkkeen jälkeen tarjoillulla kinkun siivulla jotain osuutta asiaan? Haavaansakaan pikkuneiti ei ole ruvennut riipimään, joten silläkin saralla kaikki hyvin.

Näin nautinnollisena kisulainen esitteli haavaansa eilen makoillessaan mun läppärin takana. Tuo teippirullateline antanee jonkinlaista osviittaa haavan suuruudesta. Kisu itsessään on vain 3,1 kiloinen eli ei mikään jättiläinen. Ihan sananmukaisesti meidän kissakatraan pikkukissi, jos koko on mittarina.

Kudotun tai virkatun palapeiton kasaaminen

Mulle esitettiin kysymys, että miten kasaan palapeiton. Lupasin postata tänne blogiini ihan kuvallisen ohjeen ajatusmallistani, kun on niin paljon helpompaa.

Kudotun peiton palaset virkkaan yhteen kiinteillä silmukoilla joko nurjalta tai oikealta puolelta ihan riippuen siitä, haluanko saumat selkeästi näkyviin vai en. Esim. oikein sekalaisen värisistä lappusista kasattu peitto saa kivasti yhtenäistä ilmettä, kun yhdistämiseen tekee oikealta puolelta. Tällöin saumaväri tulee voimakkaammin esiin. Nurjalta puolelta virkaten taas sauma on oikealta puolelta katsottuna huomaamattomampi.

Virkatut palaset yhdistän pääsääntöisesti aina nurjalta puolelta kiinteitä silmukoita virkaten. Mikään ei tosin estä oikealta puolelta virkkaamistakaan, mutta mun silmääni virkattujen lappujen yhdistäminen nurjalta puolelta näyttää yksinkertaisesti paremmalta.

Oheisen kuvan (klikka kuvaa, niin avautuu suurempana omaan ikkunaansa) ylempi piirros esittää 'kerralla valmista' -yhdistämisvaihtoehtoa. Virkkaus tehdään polveillen, jolloin peitto kasautuu siivu kerrallaan ilman irtohörsykkeitä. Tämä yhdistämistapa on näppärä myös siinä tapauksessa, että peittoa kasaa kaksi ihmistä yhtä aikaa. Silloin työ aloitetaan vastakkaisista nurkista eli toinen aloittaa saumalla 1) ja toinen saumalla 5). Näin pikkuhiljaa toisia lähestyen viimein on jäljellä vain peiton puoliskot kokonaiseksi yhdistävä sauma.

Alemmassa piirroksessa on esitetty tapa, jota myös olen käyttänyt eli virkataan ensin lappusia pitkinä ketjuina yhteen ja sen jälkeen toiseen suuntaan vielä suorat saumat. Tämä tapa on siinä mielessä tympeähkö, että jossain vaiheessa peitto on melkoinen hörsäkekasa, kun laput ovat vain osittain toisissaan kiinni, mutta kuitenkin tavalla tai toisella kaikki kasassa. Tämä yhdistämistapa sopiikin paremmin pienempikokoisiin peittoihin/hartialämmikkeisiin.

Kasasin tuttavani kanssa eilisiltana Novitan Seitsemästä veljeksestä kudotuista 20*20 cm paloista peiton. Lappuja tuli peittoon 7*12 kokonaisuus. Teimme työn virkkaamalla tuon ylemmän kaavion mukaisesti nelosen koukulla. Saumoihin upposi 150 g kerä veikkaa ja lisäksi vielä jämänöttösestä viimeiseen saumaan osa. Eli kasaamisvaiheeseen on syytä varata reilusti lankaa, sillä ihan pienellä määrällä sitä ei tee. Veikkaan, että kyseiseen peittoon vielä virkattava reunus imaisee noin 300 g lankaa.

Melu tuli kotiin reissultaan

Meidän Melullamme on selkeästi nyt kevään vaelluskausi meneillään ja samalla reviirin tarkistus.

Kolli reissaili useamman päivän jälleen kerran. Keskiviikkona naapurin isännän kanssa jutustellessani hän kertoi nähneensä kollin pellon laidassa tarkkailemassa kylvötöitä päivää aikaisemmin ja vasta tänään perjantaina aamupäivästä kolli kotiutui. Oli vissiin hyvin viihtynyt tuossa vieressä olevan autiotalon pihapiirissä hiirenpyynnissä. Ja mikäpäs siinä ollessa, kun on yötkin plussan puolella ja kyllä tuo kollukainen jo ne turvalliset ulkonukkumapaikat on elinvuosiensa aikana löytänyt.

Perusteellisen pyykkäyksen ja syönnin päälle kolli pötkähti lempparimakuupaikalleen kiipeilytelineeseen ja vetelee siinä koomaunta varmaankin iltapäivään saakka. Siinä vaiheessa sitten hiukka lisää ruokaa kitusiin ja äkkiä ulos.

On kyllä melkoinen työnjohtaja tämä meidän kollimme. Viime syksynä vahti naapurinisännän puinnit puimurin rinnalla kulkien. Ja tottakai siinä sivussa sitten napsi puimurin edestä pakoon säntääviä hiiriä makupalaksi. Nyt vahti kylvöt, että tulevat kunnolla tehdyksi ja viime syksynä nuohoojan käydessä vahti myös nuohoojan työn hyvin tarkkaan, ettei vaan tule lipsahduksia uunien ja hellan putsauksessa. Puhumattakaan siitä, kun miehen kanssa jotain pihalla teemme, niin kolli on taatusti mukana pyörimässä ja välillä aina sitten rapsutuksiakin haluamassa.

Siiri-kisulainen leikkauksessa

Kaikkeen sitä joutuu noiden pikkuisten karvatassujen kanssa. Meidän 2 v narttukissimme Siiri joutui uusintaleikkaukseen, kun vuosi sitten tehty sterilaatio oli mennyt reisille ja muutaman kuukauden ajan kissan syömistä kiimaestolääkkeistäkään ei ollut iloa, vaan tuo meidän hormoonihirviö kiimaili siitä huolimatta. Ei täysillä, mutta sen verran, että herrasmiehenä tai siis herraskissana meidän leikattu Melu-kollimme yritti tasaseen tahtiin Siirulaista auttaa puutteessa.

Leikkauksessa löytyi oletettua munasarjakudosta molemmilta puolilta, että siinä mielessä operaatio ei ollut turha. Toivottavasti nyt Siiri rauhoittuu ja malttaa ehkä jopa hieman pulskistuakin kiimailun loputtua. Operaatio kesti hyvän tovin ja annetusta heräämislääkkeestä huolimatta kisu oli iltamyöhään ihan tokkurassa. Pitikin mennä viime vuonna viemään tuo kissi täysin tuntemattomalle, uransa alkuvaiheessa olevalle eläinlääkärille operoitavaksi. Nyt korjaavan operaation teki meidän kissojen 'omalääkäriksi' Etelä-Hämeen eläinlääkäriasemalla muodostunut lääkäri ja hyvin hoiti työnsä jälleen kerran.

Mies oli kissavahtina illan, kun mä olin liikekannalla ja aika surkea näky tuo Siiripieni oli, kun kahdeksan jälkeen kotiuduin ja horjuva, kaatuileva kissa ryntäsi mun luokseni ja syliin hellittäväksi. Oliskohan hiukka mun perääni? Kyllähän tuo sitten jo sai päänsä selvitettyä ennen nukkumaanmenoa ja aamulla oli vastassa jo pirteämpi kissa.

Antibioottikuuri ja särkylääke on tosin vielä useamman päivän annettavana. Metacam on mainio särkylääke. Tuollainen hieman geelimäinen liuos ja talvella sitä syötin Melulle, joka tykkäsi siitä aivan kuin hullu puurosta. Nyt näyttäisi samaa esiintyvän Siirillä. Hyvin on lääke tehty kissoille mieluisan makuiseksi eli ei tarvii tapella lääkkeenannon kanssa.

Seuraava eläinlääkärikäynti on toivottavasti vasta loppukesästä, kun on aika rokotuttaa Pörriäinen.

Kuvassa Siirulainen puolitokkuraisena eilisiltana. Etujalassa oleva kanyylin reiän peittävä side on onneksi osoittautunut niin mielenkiintoiseksi, että Siiri ei ole kiinnittänyt massussa olevaan mahtavan kokoiseen haavaan mitään huomiota. Leikkausoperaation vaativuuden vuoksi tuo haava jouduttiin tekemään normaalia sterilaatiohaavaa reilusti pidemmäksi näkyväisyyden parantamiseksi. Kissajoukkomme muut jäsenetkin ovat kunnioittaneet kiitettävällä tavalla potilaan yksityisyyttä, joten hyvin näyttää sujuvan - ainakin näin alkuvaiheessa.

Oih! Ihana synttäriyllätys sny:ltä

Kevään salainen neuleystävä -kierros lähenee loppuaan, mutta vielä onnistui sny mut yllättämään ennen vihoviimeistä postipakettia. Tänään tuli postissa pehmeä kuori ja ihmettelin, että en mä ole mitään tilannu, mikä tulis Helsingin postileimalla ja kaikki lankavaihtarit sun muut, mitä oon sopinut, niin niitäkään ei oo saapumatta. Kuoresta paljastui kissa-aiheinen tarrakortti ja avaimenperä sekä ihana vyyhti Punta Yarnsin MeriSock Hand Painted-sukkalankaa.

Tuo lanka on aivan ihanan pehmoista ja väri aivan nappivalinta. En ole kyllä aivan varma siitä, että raaskinko tuosta ihanuudesta sukat kutoa. Taitaa päätyä ennemmin pieneksi huiviksi. Aika näyttää. Nyt on sen verran monta muuta projektia taas puikoilla, ettei voi heti käydä lankaan kiinni.

Kiitos SNY!

Odottavan aika on pitkä

Pääsykokeista ja niiden ennakkotehtävistä johtunut hetken hiljaisuus on päättynyt. Nyt olen tehnyt voitavani opiskelupaikan saamiseksi ja edessä on reilun kuukauden tulosten odottaminen.

Hain näin 'vanhoilla päivillä' opiskelemaan vaatetusartesaaniksi ja hakukohteina Koulutuskeskus Salpaus ja Koulutuskeskus Tavastia. Toivottavasti tärppää niin, että pääsen syksyllä aloittamaan parin vuoden opiskelu-urakan. Haku tapahtui yhteishaussa, jonka tulokset julkistetaan 16.6. alkaen. Välttämättä tietoa ei siis vielä ko. päivänä tule, mutta siinä kieppeillä kuitenkin.

Tavastian pääsykokeissa piti piirtää/maalata mainos vuoden 2012 nuorten naisten kesämuodista sekä ommella A4-kokoiselle huopatilkulle kukkaketo. Lisäksi oli parihaastattelu. Aikaa tähän kokonaisuuteen oli neljä tuntia, jonka käytin kyllä melkoisen tarkkaan viimeiseen minuuttiin saakka. Työni tulokseen oli tyytyväinen ja haastattelukin meni mielestäni ihan kelvollisesti.

Salpauksen pääsykokeissa aikaa oli käytettävissä hieman enemmän, mutta tehtävätkin olivat työläämpiä. Ensin piti kirjoittaa essee omista toiveista ja tavoitteista liittyen opiskeluun ja sen jälkeisiin työsuunnitelmiin. Kirjoitustehtävän jälkeen saimme suunniteltavaksi kassin/laukun, johon piti mahtua paksu noin A5-kokoinen tietokirja. Kassista piti tehdä kaavat piirustuspaperille, ommella se käsin kankaasta ja lisäksi suunnitella kassiin kuviointi annettujen ideakuvien perusteella. Eikä homma vielä tällä ollut selvä, vaan tuo kuviointi piti piirtää/maalata kaavaan ja kaavasta kasata vielä paperimalli kassista. Ja vihoviimeisenä hommana kassista piti vielä piirtää/maalata kuva A3-kokoiselle paperille. Suunnitteluun ja ompeluun olin tyytyväinen, mutta kun en ole mikään loistava piirtäjä/maalaaja, niin tuo osuus meni vähän reisille. Haastattelu puolestaan onnistui mielestäni ok. Ja myös ennakkotehtävänä olleen hilpeän naamarin sain onnistumaan hyvin.

Pääsykoetuotokseni kuvasin molemmissa kokeissa kännykällä, kun kameraa ei sattunut mukaan. Ja tietenkin sekä puhelimen muistikorttiadapteri, että yhdistämispiuha läppäriin ovat kipittäneet jonnekin jemma/hukka/piilo-merkkiseen paikkaan, joten tähän hätään en voi esittää kuvia. Tietenkin olisi vielä mahdollista siirtää kuvat kännykästä läppärille bluetoothin avulla, mutta jostain syystä nämä kaksi vekotinta eivät suostu ko. systeemin kautta keskustelemaan keskenään. Yritetty on ja monta kertaa. Joten tästä postauksesta tuli nyt tällainen kuvaton väliaikatiedote.

Älä tuu lähemmä...

Meillä oli taas kissojen madotuksen vuoro. Helppo juttu kuin heinän teko kesähelteillä... tai niin sitä tyhmempi luulis! Aloitin siis urakan eilisiltana ja koska Siiri ja Melu saattavat olla pyyntiretkillään parikin päivää, niin tällä kertaa lääkkeenä oli Drontal, josta riittää kerta-annos.

Ensimmäisenä nappasin käsittelyyn Pörrin, kun se sattui olemaan sopivasti hollilla. Ja homma sujuikin oikein mallikkaasti: kissa syliin, suu auki,  pari tabletin puolikasta yksitellen kurkkuun ja valmis. Toisena pääsi käsittelyyn Fiinu, jonka houkuttelin sohvalle rapsutettavaksi ja naps! kissan istuessa sohvalla mies piteli kiinni ja mä tuuppasin lääkeannoksen kurkkuun. Vähäb meinas olla kynttä ilmassa, mut ilman vaurioita selvittiin tuostakin katista.

Kolmas ja neljäs katti olivatkin helppoja nakkeja. Ensin kiipeilytelineen rengaspesässä nukkuva Melu. Hiukkasen kollia herättelin ja tuuppasin lääkkeen kitusiin. Valmista tuli. Sitten keittiöön Siirin lääkintään. Siiri on äärimmäisen lauhkea lääkittävä ja otin vain katin selälleen!!! työtasolle kroppaani vasten ja tiputin lääkkeen kurkkuun ja kissa nielas sen ennen kuin kunnolla edes tajus, mitä tapahtu. No, tässä vaiheessa olin tyytyväinen, et enää Tiinu jäljellä, vaan... Huomasin, että lattialla oli lääkepalanen ja totesin, et kollipahalainen huijas mua ja leipo tabletin hyväks toviks poskeensa. Ei kun tabu lattialta talteen ja hellävarainen neuvottelu kollin kanssa ja nielihän tuo vihdoinkin lääkkeensä.

Tiinu sitten tehokkaasti vältteli mua illan ja sain lääkkeen annettua vasta tänä aamuna. Tiinua ei siis missään nimessä voi ottaa väkisin kiinni mistään, vaan pitää odottaa niin kauan, että katti makoilee makkarissa olevan kiipeilytelineen rengaspesässä. Siinä saa silittää ja onnistuu myös lääkkeen anto. No, tällaiset hoitotoimenpiteet ovat Tiinun mielestä aivan mahdottomia loukkauksia hänen kissauttaan kohtaan ja nyt olenkin sitten ollut päivän mittaan maailman - tai ainakin tämän talouden - ilkein ihminen, jota on voinut vain matkan päästä kattoa kiukkuisesti alta kulmain. Oheisessa kuvassa näyte Tiinun mulkoilevasta katseesta.