Hyvää vappua!

Näin vapun kunniaksi innostuin aamusella leipomaan. Tarkoitus oli vain pikkasen munkkeja pyöräyttää, mutta alkulämmittelyksi leivoin leipää ja sit vasta noita munkkeja. Ja ihan sitten reilusti tuli tehtyä. Tuo kuvassa näkyvä harmaa kulho, jossa munkit ovat, on 10 litran leivontakulho ja se oli alkujaan kukkuroillaan noita munkkeja.

Munkkitaikinan tein tällä ohjeella. Ohjeesta poiketen laitoin mukaan vielä reilun ripauksen kardemummaa. Paras paistoastia munkeille on mehumaijan alaosa. Se on mukavan matala, jotta munkkeihin pääsee mukavasti käsiksi ja samalla kuitenkin sopivan laakea, jotta useampi munkki mahtuu samanaikaisesti paistumaan. Ja arvatkaas huviksenne oliko huushollissa hiukkasen lämmintä tuon leivonta- ja paisto-operaation jälkeen, kun koko homma tapahtui puuhellalla/-uunilla? Sähköhella meillä on päässyt käyttöön tämän vuoden puolella vain kerran.

 

Kuvia valmiista huivista

Aiemmassa postauksessani lupasin lisää kuvia valmistuneesta huivistani ja tässä niitä nyt sitten tulee (kuvaa klikkaamalla se avautuu uuteen ikkunaan suurempana).

Ja huivin strategiset mitat ovat:

Malli: Lankakomeron Kevätpäiväntasaushuivi (ravelry-linkki)

Lanka: Evilla Artyarn 8/2, 260 g eli noin kilometrin verran tähän upposi lankaa

Puikot: KnitPro Symfonie 4,5 mm

Koko: 220*110 cm

Aloitettu: 17.4.2011

Valmis: 30.4.2011

Tästä huivista tulee ehdottomasti yksi suosikeistani. Vaikka useamman ison huivin olen kutonut reilun vuoden aikana, niin tämä on vasta kolmas, mika jää omaan käyttööni.

Pörri

Meidän pikku-Pörriäinen osaa välillä olla tomeranakin vai mitäs sanotte oheisesta kuvasta?

Katti päätti majoittua apukeittiön ikkunan edessä olevien lankalaatikoiden päälle tarkkailemaan pihaelämää. Häntä vispasi oikein kunnolla, kun jotain mielenkiintoista näkyi ja pieni jäkätyskin kuului kissin kurkusta. Laatikko on SmartStore 31 -säilytyslaatikko, jonka mitat ovat  50 (pituus) x 39 (leveys) x 26 (korkeus) cm, joten siitä hieman mittakaavaa kisulaisen tämän hetkiseen kokoon. Ei ihan pikkunarttu ja ikää vasta vuoden verran. Ja luonteesta kertoo kaikkein parhaiten se, että kissa on kuin adhd-rokotettu elohopea. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, mutta kyllä sitten välillä tarvitaan mamman syliäkin ja sitten ollaankin niin vaavikisua, että alta pois. Siis teinikisu tällä hetkellä tuo meidän Örri-Pörri-Pölliäinen.

Keittiön uudet verhot

Kun olin saanut ompeluputken auki tuolla edellisen postauksen pyykkipoikaessulla, niin samaa vauhtia ompelin myös keittiöön uuden verhokapan ja työtason alle suojaverhon. Tuota suojaverhoa olen harkinnut jo ainakin vuoden päivät, mutta aina se on vain jäänyt ja tason alla asustavat pullokeräyslaatikot sun muut sälälaatikot ovat loistaneet melko rumana silmiin.

Alaverholla sain näppärästi keittiön yleisilmettä siistittyä ja kissojen ruokapaikkakin ehkä hieman rauhoittui, kun verho tulee viereen. Pikkukuvasta näkee vielä meidän keittiön hauskan kattovalaisimen.

Noihin verhoihin käyttämäni kangas on vanhaa varastoa. Suojaverho syntyi vuosien takaisesta sivuverhosta. Tuon sivuverhon ompelin aikoinaan edellisen asuntoni keittiöön. Tuolloin puolet kankaasta jäi käyttämättä, koska ikkuna olikin sen verran lyhykäisellä seinällä, että toiselle sivuverholle ei ollut tarvetta. Siitä syntyikin sitten tuo verhokappa ja tähteitäkin jäi niin, että tarkkaan sovitellen saan siitä vielä ommeltua keittiön tuoleihin pehmukkeet. Tosin tuo kangas riittää vain pehmukkeiden päällipuoliin, mutta kyllä sinne kääntöpuolelle aina jotain kankaanpalaa varastoista löytyy.

Melkoinen löytö ja pyykkipoikaessu

Löysin Huuto.netistä itselleni sota-aikaisen ohjelehtisen ja pitihän siitä sitten heti ruveta yhtä ohjetta kokeilemaan. Materiaaliksi valikoitui miehen vanhempien vanha lakana, joka oli todella tanakkaa tavaraa ja lisäksi nappasin ompelutarvikevarastoistani sinistä nauhaa. Ja näistä materiaaleista muokkautui varsin ripeää tahtia pyykkipoikaessu, joka pääsi myös välittömästi käyttöön.

Tai ripeästi ja ripeästi, sekin on varsin suhteellista. Apukeittiömme, jossa ompelukoneeni tällä hetkellä sijaitsee, on myös sekalaisen tavaran säilöntäpaikka näin remontin aikana. Jouduinkin siis muutaman tunnin käyttämään tilan raivaamiseen.. Tuosta voinette jo päätellä, millainen kaaos siellä vallitsi. Mutta siivousurakan jälkeen ompelutyö eteni mallikkaasti. Kuvaa katsellessani huomaan, et hiukkasen paljaaltahan tuo essun etumus näyttää, että jossain vaiheessa siihen vois jotain kuviota kirjoa, jos inspiraatio iskee, mutta hyvinhän tuo käyttötarkoituksensa tuollaisenaankin täyttää.

Kilttejä kisuja

Olen melkoisen onnekas siinä suhteessa, että meidän huushollin kissat ovat joka iikka käsityöystävällisiä. Ainut, mitä en uskalla avoimesti jättää näkyville ilman valvontaa on nuppineulat. Muuten voin kutimen tai virkkauksen jättää levälleen ihan mihin tahansa ja kissit eivät työtä rievo. Samoin verho-ompeluprojektiin liittyen on ompelutarvikepakki ollut jo viikonlopusta alkaen auki ompelupöydän vieressä lattialla ja KAIKKI tarvikkeet ovat edelleenkin tallella.

Siirin lempparipuuhaa jossain vaiheessa oli nukkua mun sylissä huivin tai muun vastaavan isomman neuleen alla, kun kudoin. Nykyisin Siiri ei enää niin paljoa sylissä viihdy, mutta käsityöt jättää edelleenkin rauhaan.

Oheisessa kuvassa Tiinun taidonnäyte, miten ompelupakin vieressä istutaan täysin välittämättä sen sisällöstä. Salama valitettavasti teki kisulaisen silmistä melkoiset kiilut.

Kevätpäiväntasausyllätyshuivi vihdoinkin valmiina

... tai ainakin melkein. Vielä pitää odotella pingottumassa olevan huivin kuivumista ja sit päätellä kaks langanpäätä.

Olihan muuten melkonen urakka tuo pingotus. Sain kulumaan siihen puolisentoista tuntia aikaa ja koko tuo aika konttaillen lattialla ton styrox-levyhässäkän ympärillä. Auts!

Huivin koko pingotettuna on noin 220*110 cm eli oikein mukavan kokoinen siitä sit lopulta tuli, vaikka melkoinen krymppykasa oli ennen pingotusta. Tässä vaiheessa tarjolla kuva ennen pingotusta ja pingotettuna. Lankana mulla on tuossa Evillan villalanka 8/2 ja menekki n. 250 g. Punnitsen tarkemmin, kunhan saan nuo tsiljoona neulaa irti huivin reunoista. Puikkoina iki-ihanat KnitPron koivupyöröt.

Ja ihan rehellisyyden nimissä täytyy kyllä todeta, et ei tähän niiiiiin kauaa menny tehokasta kutomisaikaa. Alotin huivin eduskuntavaalien tuloslähetystä katsoessani 17.4. ja päättelykerroksen tein tänään.

Muistatko ensimmäisen mikroaaltouunisi?

Otsikon asia pulpahti mieleeni, kun hetki sitten otin pakastimesta muutaman aiemmin sinne laittamani valmiin ruoka-annoksen ja tuikkasin mikroon sulamaan/lämpiämään syömäkelpoiseksi. Itselläni edelleenkin on käytössä se ensimmäinen mikroni, joka tuli ostettua 80 ja 90-lukujen taitteessa. Muistan vieläkin, että tuo kapistus maksoi silloiseen opiskelijapariskunnan kuukausibudjettiin nähden aivan älyttömästi. Muistaakseni peräti 2500 markkaa! Sen muistan, että mikroa valitessamme panostimme laatuun. Ja se kannatti, kun huomioi, kuinka pitkään kone on toiminut. Välillä tosin käyttö on ollut hyvinkin vähäistä.

Anopinkielen kukinta parhaimmillaan

Jokin aika sitten kerroin, että anopinkieleni on intoutunut kukkimaan. Nyt kukat ovat avautuneet ja kukkapurkin läheisyydessä leijuu aivan mielettömän ihanan hienostunut tuoksu. Anopinkielen pisimmät lehdet ovat 80 cm huitteilla ja kukkavanakin on liki 40 cm. Tämä kukka saisi kukkia useamminkin, mutta ensimmäinen kerta on kun elämäni aikana näen anopinkielen kukkivan.

Vanhempani kävivät meillä kylässä viikko sitten ja äitini havaitessa tuon anopinkielen kukkavanan oli ilmassa havaittavissa pikkuriikkisen katkeruutta. Hän ei ole nimittäin koskaan saanut anopinkieltä kukkimaan, vaikka on noita kukkia ollut useitakin vuosien aikana yhtä aikaa. Ja mitään ihme kepulikonsteja tämän kukinnan aikaansaamiseksi ei ole tehty. Kukka on talvehtinut keittiössämme itäikkunalla ja ollut erittäin huonolla hoidolla talven eli ei lannoitteita ja vettäkin vain silloin, kun multa on purkissa jo kuivuuttaan kutistunut.

Kevään ensimmäinen kärpänen ja muutama vakava sana lemmikkieläimistä

Voihan jysäys minkälaisen hurmion kevään ensimmäinen sisällä havaittu kärpänen saikaan aikaan!

Pörri ei meinannut turkissaan pysyä, kun kärpäsen perään piti äkistää ja yrittää tokkuraista seikkailijaa saada kiinni. Siinä olivat kukat ja keskentekoiset neulomuksetkin vaaravyöhykkeellä kissan säntäillessä.

Kuvassa katti on varsin rauhallisen oloinen, mutta hetkittäin etutassut ojennettiin ikkunaa vasten ja tuolin selkänojalla tasapainoillen sitten yritettiin saada siivekästä kiinni.  Hiukkasen meinas sydänalaa kylmätä myös jalkalampun välitön läheisyys, kun kissi hillui tuolin selkänojalla. Ja etenkin siinä kohden, kun kärpänen päätti lennähtää lampun päälle lämmittelemään.

Lueskelin pitkästä aikaa Kuin piän mää ole -nimistä kirjaa, joka sisältää tarinoita ja runoja murteella kirjoitettuna. Sieltä tuli vastaani seuraava, Reijo Leppäsen kirjoittama, tekstipätkä:

Mutt josas otak kissa, niin pid hual siit.

Älä jät sitä hoitamat, se o luandokappal,

mikä tarvitte hoitto ja hualenbitto.

Ei sen nimi muuto kotikiss oliska.

Ja tuosta tekstistä taas luontevasti juontui mieleeni joka vuotinen ongelma eli kesäkissojen heitteillejättö! Meidän Pörriäinen ei ole kesäkissa, mutta rescue-kissa kuitenkin. Muistutuksena siis edellisen tekstin muodossa, että otat sitten kissan, koiran tai minkä tahansa lemmikin itsellesi, niin sitoudut hoitamaan sitä koko eläimen eliniän ajan. Muistakkin se!!!

Hyvää pääsiäistä!

Siinähän se tulikin jo otsikossa sanottua ja tässä vielä kuvan kera toivottaen:

Siiri poseeraa

Meidän Siiripienipesusieni on kehittänyt itselleen aivan hillittömän mielenkiinnon erilaisiin laatikoihin ja niitä muistuttaviin koloihin. Mitä pienempi laatikko, niin sitä varmemmin kisulainen tunkee ittensä sinne makoilemaan.

Eteisen nurkassa oleva puhtaanpyykinkoppakin on suosittu vierailukohde. Eilen sainkin kissasta räpsittyä useammankin kuvan ja tässä niistä yksi. Mitä lie miettiä tuossa, kun katse kohdistuu vessan oven yläreunaa kohden.

Jahast, hoksas kissa, et hänestä puhutaan kirjoitetaan, kun tuli makoilemaan tuohon läppärin taakse ja samalla hakemaan hiukkasen rapsuja.. Siinä onkin mukavan lämmintä olla, kun tuuletin puhaltaa lämmintä ilmaa turkkiin.

Huhtikuun sny-paketti

Tänään oli miellyttävä postipäivä. Postissa saapui sekä uusin Koti&Keittiö -lehti, että huhtikuun sny-paketti. Ja lisäksi vielä kaunis pääsiäiskortti sny:ltä. Ihanaa!

Paketista paljastui:

• Seitsemäs taivas -teetä
  
  Mistähän sny tiesikin, että juuri eilettäin tuskailin, että teevalikoimani on kutistunut huomattavasti viime aikoina. Olen siis litkinyt useammankin pussin tyhjäksi ja tämä tee pääsikin heti hautumaan. Maku oli erittäin maukas ja mikä ihana yhdistelmä kaapista löytyneiden Doris-keksien kaveriksi.


• Kolme kerää teeteen alpakka-lankaa
  
  Näistähän vois tulla jotain kivaa lämmintä ensi talveksi. Ja varastossa on muistaakseni entuudestaan muutama musta kerä samaa lankaa.


• Kerroslaskuri
  
  Näitä olen katsonut sillä silmällä jo monesti, mutta on jäänyt tilaamatta. Ajatuksenlukutaito on kyllä tuolla sny:lläni todella loistava.


• Metallirasia
  
  Tässä sny vihjaisi säilytettäväksi esim. silmukkamerkkejä. Ei hassumpaa!

KIITOS SNY!

Ja kuten sny kirjeessään kirjoitti, niin toukokuu on viimeisten pakettien lähetysaikaa eli kaikki kiva loppuu aikanaan. Ja silloin paljastuu myös kuka on sny:ni.

Kevät etenee

Aivan yhtäkkiä on lumi hävinnyt pihastamme ja vihreää pukkaa näkyviin vähän siellä ja täällä. Sunnuntaina kiertelin pihassa ja rapsuttelin mansikoista kuivuneet lehdet pois ja komean vihreät puskat pilkahtivat esille. Vieressä Ruohosipuli punnersi myös esiin sen verran, että sain makoista maistiaiset.

Myös raparperi on jo intoutunut aloittamaan kasvunsa.

Ja keltavuokotkin jo aavistuksen vilauttavat nupuissaan keltaista väriä. Hetki vielä ja pääsee nauttimaan kukkaloistosta.

Taidetta keittiöön

Kuten aiemmin olen kertonut, olen mukana Lahden kansanopiston järjestämässä kaksivuotisessa käsityön taiteen perusopetuksessa, Raita10. Syksyllä teimme erilaisia kankaanpainokokeiluja ja tehtävänä oli myös suunnitella ja valmistaa kolmiosainen seinätekstiili. Epäonnekkaasti olin tuon seinätekstiilin valmistusviikonlopun keuhkokuumeessa, enkä päässyt paikalle. Työn tekeminen on venähtänyt näihin päiviin saakka. Suunnitelma tosin on ollut valmiina jo pitkään, mutta itsensä saaminen kansanopistolle tekemään konkreettista painotyötä on ollut varsin pitkässä kuusessa. Eilen vihdoin raahasin itseni paikalle ja työ tuli tehtyä.

Vahingon välttämiseksi tein useamman sarjan, jotta on sitten mistä valita se arvosteltava kokonaisuus. "Jämäpaloille" kehittelen sitten muuta käyttöä. Kankaan pingoittaminen kiilakehyksen päälle oli myös ennestään outo temppu, joten otinkin sitten käsittelyyn yhden "jämän", jonka päätin sijoittaa keittiön seinälle antamaan lisäväriä. Ja pitihän tuo sitten seinällä ollessaan kuvatakin.

Tuon seinätekstiilisarjan pingoittaminen on vielä tekemättä ja ihan kommelluksitta ei sen painaminenkaan sujunut. Kuvaan ja kerron tuosta sitten, kun olen saanut työn kiilakehyksille ja ripustettua omalle paikalleen olkkarin seinälle.

Haluaisitko talon järven rannalta?

Itse aikoinani muutin armaan mieheni luokse jokirantaan, mutta kummasti mieheni kanssa pääsemme 'nauttimaan' talosta järven rannalla aina näin tulva-aikaan. Tällä kertaa joki malttoi olla kovin maltillinen tulvinnassaan, kun tämän hetkinen ennuste on, että tulvahuippu olisi parin päivän sisällä ja lukema 82,03 - 82,09 m. Ja likimain noissa lukemissa jo ollaan tällä hetkellä. Vuoden 2004 kesätulvan aikaan vedenkorkeus oli 82,84 m (2.8.2004) ja silloin ei autolla päässyt ulkomaailmaan ollenkaan, kun tie oli veden vallassa. Tuollaisessa tulvatilanteessa auto on ennakkoon ajettava joen toiselle puolelle naapuriin ja veneellä kuljettava joen yli.

Oheisessa kuvakollaasissa muutama kuvapari pihastamme tiirailtuna. Piirtelin noihin oikeanpuoleisiin kuviin punaiset viivat jokiuomaan asian havainnollistamiseksi. (Klikkaa kuvaa, niin pääset tutkimaan tilannetta tarkemmin.)

Ylimmäinen kuvan otin terassilta käsin ja oikeassa reunassa kasvihuoneen kyljessä oleva rakennus on pihan vastakkaisella reunalla oleva navettamme ja joen pihan puoleisella alueelle levinnyt vesi makoilee heinäpeltomme päällä. Olisitko kiinnostunut uimataitoisesta heinänsiemenestä? Tuosta sitä löytyisi.

Kaksi jälkimmäistä kuvaa kävin ottamassa navetan oikeanpuoleisesta päädystä ja alimmaisessa kuvassa näkyvä koivu kasvaa reilun kymmenen metrin päässä navetan takanurkalla olevan huussin ovelta. Siinä hieman etäisyysperspektiiviä, kuinka lähellä vesi tällä hetkellä makoilee.

Pitäisköhän muutama mökkitontti järven rannalta myydä tuosta pellolta? Saattas kyllä tulla sanomista siinä vaiheessa, kun joki palautuu uomaansa...

Arvo-kolli on jo iso poika

Vai että varhaiskastraatio aiheuttaisi sen, että kasvu hidastuisi ja kissa jäisi pienikokoiseksi. Ei sitten pidä paikkaansa, ei yhtään! Ja tässä yksi todiste asiasta eli viime kesän rescue-pentujen Arvo-kolli. Huomaa kuvassa oleva A4-paperiarkki!

Arvo on tällä hetkellä noin vuoden ikäinen ja todella hyvänkokoinen ja raamikas kollipoika. Tassutkin ovat kuin jäniksenkäpälät. Syliin kun tuon 'pikkuisen' ottaa, niin tietää kissaa kannattelevansa. Tämän hetkisestä painosta ei ole tarkkaa tietoa, mutta meidän oma Melu-kolli on noin 4,5 kilonen ja on huomattavasti pienempi ja kevyempi syliteltävä.

Arvolla menee muutenkin hyvin ja on ottanut paikkansa kotinsa kissalauman jäsenenä. Kolli hoitaa myös erittäin hyvin osansa pihapiirin hiirikannan rajoittimena. Välillä tuo hiirestys kyllä herättää isäntäväessä vähän hämmennystä, kun kolli kantaa puolieläviä hiiriä sisälle näytille.

Arvon siskosta eli Hilma-neidistä en saanut tuoreita kuvia, koska neitokainen oli vieraillessamme töissä eli hiirenpyyntimatkalla.

Lal-lal-lal-laaaaaa!

Mulla onkin uuden puikot!

Hyvän tovin jahkailin, et onko bambut sun muut puikot muka jotenkin erinomaisempia kuin metalliset, kunnes rohkaisin mieleni ja testasin. Bambupuikot eivät vakuuttaneet, mutta nämä knittarikoivut veivät mennessään, joten pakko oli käydä ostoksilla. Yhdet sukatkin jo pyöräytin itselleni noilla uusilla puikoilla. Kaapeleita ja sukkapuikkoja pitää vielä hankkia muutamia lisää, mutta ne kyllä ehtii.

Vanha liina arvoisessaan kunnossa - vihdoinkin!

Jo aikoja sitten kuvasin ja laitoin tänne näytille kaikenlaisia aarteita, mitä talostamme on löytynyt. Silloin anopin kirjoma liina oli nakattu ryppyisenä ja tahraisena pöydän päälle, kun mietin päätäni vielä puhki, että miten sen uskaltaisin pestä. Sain onneksi erittäin hyvän vinkin Lumivalkoista-blogin Minnamarikalta, että nämä vanhat liinat kestävät erittäin hyvin keittopesun.

Eilen sitten rohkaisin mieleni ja laitoin hellalle 15 litrasen kattilan melkein täynnänsä vettä. Reippaalla ranneliikkeellä joukkoon pyykkipulveria ja sitten kiehuvaan pesuaineveteen liina väljästi keittymään. Liinasoppaa keittelin hyvän tovin siinä muiden puuhien yhteydessä ja aina hellan ohi kulkeissani sekoittelin. Hyvinhän tuo puhdistui ja viimeiseen huuhteluveteen lorautin ronskisti etikkaa, niin kirjontalangan väritkin heräsivät kuin uuteen hehkuun.

Tänä aamuna silityksen jälkeen sain sitten puhtaan liinan olkkarin pöydälle. Ja jotta kissat eivät niin innokkaasti tuon pöydän yli juoksisi, niin kaivoin kaapista tuon painavan lasivadin keskelle pöytää. Vatiin pitää vielä paremmalla ajalla kaivaa jotain piristävää täytettä. Hedelmät voisivat olla kivoja, kun sitten telkkarin ääressä istuessa tulisi niitä kuin ohimennen napsittua suuhunsa.

SNY yllätti jälleen

Tai kyllähän tuo sny varoitteli maaliskuun paketin yhteydessä, että huhtikuussa tulisi useampi lähetys, mutta nyt jo!

Sisältö oli hauskasti piilotettu magic yarn ball -hengessä Regia Hand Dyed Effect -kerän sisään ja kyllähän sieltä sitten tavaraa löytyikin:

• mietelauselappuja


• teepusseja


• seesaminsiemen-hunaja -patukka


• muistilappu-pyykkipoikia


• ihana kissakortti


• tuikkuja normikoossa ja korkeampana


• sakset


• ja kissoille ohraa

KIITOS SNY - olet ihana!


Ja mietelauseet teidän kaikkien luettavaksi:

• Ihminen, joka ei tee virheitä, ei tavallisesti tee muutakaan.  -William Magee


• Kaikilla ihmisillä on hyviä tarkoituksia.  -Bernard Shaw


• Mahtavatkohan veturinkuljettajat ikuisesti toivoa, että he olisivat pikkupoikia.  -Brian O'Nolan


• Kaunis on kaunista. Ainakin minusta.  -peltiseppä, Rusko


• Juuri kun aloin tottua eiliseen, tulikin tämä päivä.  -anonyymi


• Nauti elämästäsi, sillä sinun elämästäsi eivät muut voi nauttia.  -Erno Paasilinna


• Löytö on asia, jolle sinulla ei ole käyttöä, mutta kun se oli  niin halpa.  - Franklin Jones


• Älkää säätäkö päätänne, vika on todellisuudessa

Hyviä ajatuksia roppakaupalla.

Dominoa puikoilla

Torkkupeittoprojekti joutui hetkeksi jäähylle, kun päätin tuhota siitä jäljelle jääneitä kerän loppuja rahin päälliseen.

Jokin aika sittenhän löysin tuon rahin kirpparilta ja olen kovasti tykästynyt siihen. Ainoa, mikä ei oikein istu silmääni on tuo ikävän oloinen sinisävyinen päälliskangas.
 

Mietin tuohon uudeksi päälliseksi jonkinlaista tilkkutyötäkin, mutta ei vain ajatus tahtonut sinnepäin kulkea ja niin käyttöön pääsivät torkkupeittoprojektin jämäkerät ja tekniikaksi valikoitui dominoneule. Mitään sen tarkempaa värisuunnitelmaa en tuohon tehnyt, vaan rupesin vain kutomaan ja annan lankojen kuljettaa eteenpäin. Noin kolmannes on nyt tehtynä, joten kyllä vielä nykertämistä - ja etenkin lankojen päättelyä - riittää tämänkin työn kanssa.

Anopinkieli yllätti

Talvi on mennyt kukkien hoidon osalta varsin laiskasti, koska olen kastellut noita kasveja vain silloin, kun ovat näyttäneet likimain nuupahtaneilta. Lienee ollut hyvä taktiikka, koska ainakin anopinkieli on nyt innostunut kukkimaan ja muutkin kukat vaikuttavat kohtuullisen hyvävointisilta. Viime viikolla muistin jopa ostaa lannoitetta lisää ja tarjoilla sitä viimeisimmän kastelukerran yhteydessä kaikille kukille.

Seuraavana urakkana olisikin sitten muutaman amppelin teko, jotta saisin noita rönsyliljoja ikkunoille roikkumaan parempaan valoon - ja pois erilaisilta tasoilta. Uutta multaa en kukille ajatellut tänä keväänä tarjoilla.

Torkkupeitto etenee

Aiemmin mainitsemani torkkupeitto edistyy huimaa vauhtia. Kaikki 140 lappua on nyt kudottu ja järjestetty peitoksi ja osin myös yhdistetty toisiinsa. Sain järjestelytyöhön apua reippailta apulaisilta, jotka aivan innoissaan lajittelivat lappuja peitoksi. Peiton lopullinen koko tulee olemaan noin 150*210 cm eli kyllä sen alla ottaa varsin makoisasti torkut.

Kisujen herkkä hetki

Mikähän siinä on, että kun pitäis jotain tähdellisempää tehdä, niin löydän itteni selailemassa eri blogeja ja nyt innostuin vielä kattelemaan omia kuvakansioita. Ei sinällään kovin huono selailu noissa kuvakansioissa, kun löytyi Melusta ja Fiinusta marraskuulta 2009 näin herkkä unikuva

Fiinun ja Tiinun muuttaessa meille loppuvuodesta 2008, Melu otti pikkuiset arkajalat likimain heti siipiensä, eipäs kun tassujensa suojiin ja kesytti pieniä aivan ihmeesti. Ilman Melua olisimme miehen kanssa olleet ihmeissämme monta kertaa pienten rescuelaistemme kanssa. Esimerkiksi viime kesänä Fiinu ja Tiinu kokeilivat ulkoilua ja siinä sitten Tiinu johkaantui konehalliin piilottelemaan. Ei auttanut kissittelyt, ei herkkuruokien esillelaitto, kun pieni päätti, että piha on liian suuri ja pelottava ylitettäväksi. Melu sitten huolehtivan isoveljen tavoin haki pelokkaan Tiinulaisen sisälle kulkien edellä ja kutsuen toista välillä hyvinkin komentavaan sävyyn, mutta niin vain kolli sai Tiinun sisälle 'turvaan'. Ja taisinpa tuolloin kollille antaa parikin herkullista kinkkusiivua kiitokseksi.

Magic loop

Huh!

Nyt on todellakin uusien asioiden opettelukausi meneillään. Aloitin välityönä sekaraitasukat torkkupeittolappujen jämäkeristä (Novitan Seiskaveikka ja Jussi). Samalla opettelen magic loop -tekniikkaa. Mikähän järki siinäkin oli, et rupesin opettelemaan tota tekniikkaa raitasukilla? Kuusi lankakerää työssä yhtä aikaa - siis kolme/sukka ja kaikki samalla pyöröpuikolla. Tais tota työtä aloittaessa kyllä se järki olla aika kaukana mun päästäni.

Uuden tekniikan lisäksi aloitin sukat varpaista, koska olen tekemässä polvisukkia ja haluan tuota vartta säätää sopivaksi kerros kerrokselta ja jotenkin se luontevammin käy alhaalta ylöspäin tehden. Lopputulos lienee nähtävissä ensi viikolla jossain vaiheessa sekä näistä sukista, että torkkupeitosta. Torkkupeitto on nimittäin tarkoitus virkata kasaan viikonlopun aikana ja sen jälkeen vielä muutama kerros koko peiton ympäri tukevoittamaan kokonaisuutta.

Näiden projektien jälkeen voisi vihdoinkin kokeilla jokin aika sitten Taito-lehdestä bongaamaani hama-helmien yhdistämistä neuleeseen. Jos vaikka muutaman pussukan saisi aikaiseksi. Eli jälleen yksi uusi tekniikka lisää valikoimiin. Keväthän oli uudistumisen aikaa, eikö niin?

Tuuria kerrakseen tarvikehankinnoissa

Kyllä on kannattanut vetkutella ullakkorempan tarvikehankintojen kanssa. Eilen bongasin Riksun vahinkopalvelusta lattialaminaattia 6,90 € per neliö. Ei enää paha hinta, kun Värisilmän suositushinta samaiselle laminaatille on 16,50 € per neliö. Tosin ihan tarpeeksi ei tuota laminaattia vahinkopalvelussa ollut, joten normihintaankin tota pitää pikkuerä vielä hankkia, mutta melkoinen säästö tuli jo tehtyä.

Laminaatti oli siis tämä Luxfloorin pinnaltaan erehdyttävästi vanhaa kulahtanutta lautaa muistuttava laminaatti. Pinta on myös sopivasti röpelöinen ja karhea eli en vetäse ensimmäiseksi liukkauden takia persuuksilleni villasukat jalassa.

Jotenkin kiehtoo huomattavasti enemmän lattia-Wilhelmin ja laminaatin asennus ullakon lattiaan kuin parin kilometrin pontatun lattialaudan asennus. Ei hotsita kontata kahta kilometriä ruuvaten 40 cm välein lautaa pontista kiinni. nimim. done that - alakerrassa tuon konttauksen pala kerrallaan tein ja se saa riittää. Ja wilhelmit ja laminaatit on helpompi kuskatakin tuonne ullakolle, kun kulkevat portaita pitkin suht kohtuullisesti, mutta laudat pitäis tunkea ullakon päätyikkunasta ja se on kyllä sen lajin urheilumuoto, että pohjarakenteita varten roudattu puutavaramäärä tuolla menetelmällä saa riittää.

Tällä hetkellä liikumme vielä klapishow'n parissa, mutta eiköhän tässä lähiviikkoina jo taas ullakon kimppuunkin päästä ja sitten voin jo jotain kuviakin edistymisestä laittaa.