Sivut

sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Reilu kuukausi 'omassa kodissa'


Pikkupiiperot, Fiinu ja Tiinu, ovat nyt asustaneet meillä reilun kuukauden. Huima kehitys pakoilevasta, arasta pikkukissistä reippaaksi kissaneidiksi on totta kumpaisenkin kohdalla.

Fiinu on jo hyvin määrätietoinen, 'oman arvonsa tunteva' kissaneiti. Aikoitellen tosin vieläkin säntäilee pakosalle, jos liian rivakasti lähestyy, mutta rohkeasti ottaa kontaktia.


Tiinu on enempi 'sohvaperuna' ja nauttii suunnattomasti rapsutuksista, etenkin korvien seutuvilta ja päästä pitää rapsuttaa oikein voimalla. Ellet käytä kissineidin mielestä riittävästi voimaa, niin siihen annetaankin sitten selkeät ohjeet ;-)



Kissit lepäävät


Mini-mammalla on toisinaan varsin persoonallinen lepoasento


Melu ja Casper (in memoriam) tykkäsivät nukkua sylitysten. Casper aikoinaan Mini-mamman ulkoillessa hoivaili pentuja. Melu tuosta pentueesta jäi itselle ja hyvin Casper pikkukollin opetti kunnon kollin tavoille. Nyt Melu vuorostaan opastaa pikkupiiperoita.



Pikkukissien vahtiminen on rankkaa

Melu-kolli on ottanut urakan pikkupiiperoiden kasvattamisesta kelvollisiksi kissoiksi. "Isoveljen" vastuu on valtava ja välillä pitää hiukkasen levätä.


Pikkupiiperotkin ovat kasvaneet reilusti, eivätkä ole enää pikkukissejä, vaan reippaita teinikissoja. Tässä kuvassa ovat makuuhuoneessa remonttia paossa. Fiinu on kuvassa etuvasemmalla ja Tiinu kurkistelee takaa.


Molemmat ottavat mieluusti vastaan rapsutteluja ja kehräävät kiitokseksi todella kauniisti. Hiljaisia otuksia ovat muuten edelleen. Villikissan tausta vaikuttaa muutoinkin, sillä pikkuiset ovat aikoitellen hyvinkin varautuneita ja lähestyminen pitää tehdä riittävän varovaisesti.

Remonttia, remonttia, remonttia...



Taas päästiin vauhtiin remontissa tai oikeammin purkamisessa vielä tässä vaiheessa. Keittiö, apukeittiö, eteinen, wc ja suihku sekä siinä sivussa koko talon vesiputket uusittavana, huh!

Tässä muutama kuvatuinen keittiön purkutyön tuloksista:

   

lauantai 15. marraskuuta 2008

Melu-kolli



Pitääpä vielä esitellä tuo meidän kollipoika, joka tunnetaan myös erittäin tehokkaana itsekulkevana hiirenloukkuna. Melu on Mini-mamman lokakuussa 2007 syntyneen pentueen 'jäänteitä'. Viisi pientä piiperoista muutti uusiin koteihin ja Melu-kolli jätettiin ihan tarkoituksella Minin avuksi pyyntitöihin.

Kolli ei välitä, vaikka ulkona kuinka myrskyäisi, 'työt' hoituvat moitteetta.



maanantai 10. marraskuuta 2008

Voi onnen päivää!



Iloinen yllätys odotti kotiin saapuessa. Melu-kollia huhuilin sisälle, niin kutsuun vastasikin ensimmäisenä reilun kaksi viikkoa kateissa ollut Mini-mamma. Hyvinvoivan oloinen kissi juoksi sisälle. Missä lie naapurustossa, metsän takana, ollut 'päivähoidossa'. Kuva valitettavasti vain on hieman heikkolaatuinen, kun pikipäin sen kännykän kameralla napsaisin.




sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Epämääräistä haahuilua


Mitähän noille kaikille tilkku-ufoille tekisi ?

Vuosien varrella kertynyt tikkausta vaille valmiita vaikka kuinka monta. Osa vielä puolitoista vuotta sitten tapahtuneen muuton jäljiltä pakattuna laatikkoon. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä valmiiksi, mutta... Ensi töiksi pitäisi varmaan ottaa 'Jäätynyt enkeli' työn alle ja tikata se valmiiksi.


Samalla mallilla on tekeillä myös tummempi sävyinen enkeli



Aloittamisen tuskaa


Tänään olen tuskaillut Elisan katkonaisen nettiyhteyden kanssa. Löysin netistä vihdoinkin Burdan valikoimista kaavan talvitakille, mutta en sitä sitten saanut tulostettua ennen yhteyden katkeamista. Pari tuntia meni 'yleisten häiriöiden' loppumista odotellessa. Nyt on kaava tulostettu ja edessä tovi teippaamista, kun nuo a-neloset pitäis liittää kokonaisiksi kaavoiksi.



Jouluisia tilkkutyöaiheita on myös tullut etsittyä viikonlopun aikana netistä. Jotain pientä tarttunut haaviin. Katsotaan, mitä saan tehtyä ennen joulua. Ainakin työmatkoille junaan pitäisi taas joku käsinompelu taikoa.

Maailman valloitus jatkuu


Pikkupiiperot ovat vaeltaneet uteliaina viikonlopun ympäri taloa. Keittiö on kohta tutkittu läpikotaisin ja Melu-kollin kanssakin on hierottu tuttavuutta.

Yksi asia vain näin emäntänä hämmentää: pikkupiiperot eivät nau-u! Pari pientä naukaisua on vahingossa päässyt kuulemaan, mut siinä se sitten onkin ollut. Hiljaisia pieniä vaeltajia, kun vertaa Meluun, joka nimensä mukaisesti muistaa ilmoittaa läsnäolonsa usein ja äänekkäästi.

Pikkupiiperot ovat tosin kunnostautuneet aktiivisina 'suttaajina' eli ne nuoleksivat kättä innokkaasti silityksen lomassa.



Kesäkissa-asiaa


Pikkupiiperot antavat välillä puhevuoron emännälle:

Blogeja kierrellessäni löytyi Kikiltä tarinaa kesäkissoista ja toive jatkaa viestiä eteenpäin, joten tässä sen nyt teen.

Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään,
"Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa,
tuo metsäkin huokuu pelottavasti, kuurassa on jo maa."

Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa,
ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi,
kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.

Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja,
sill' on jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on,
vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.

Nyt kissojen taivaassa hyljätty on,
siellä kyynel on pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.
Via Dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin ?

Liisa Aaltonen

Pyydänkin Sinua hyvä blogiystäväni, kopioimaan tämän päivityksen kokonaisuudessaan blogiisi, linkkeineen päivineen. Pyydän myös, että pitäisit silmällä ympäristöäsi ja ilmoittaisit hylätyistä kissoista ja koirista paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle.

Teenkin yhteydenoton mahdollisimman helpoksi sinulle ja kaikille blogiasi lukeville: yhteystietoja löytyy (klikkaa linkkiä):


torstai 6. marraskuuta 2008

Ujous haihtuu



Sainpahan tuon emännän taas patistettua toimimaan näppiksen käyttäjänä ;-)

Ensimmäiset pari viikkoa uudessa kodissa ovat nyt takana ja me Fiinun kanssa olemme jo kovin reippaita. Fiinu yllätti emännän viime lauantaina asettumalla mukavasti syliin kehräämään ja minäkin sitten parin päivän viiveellä toimin samoin. Melu-kolli on vieläkin aika pelottava ja ihmisiä kun tulee samaan huoneeseen, niin me Fiinun kanssa siirrymme tarvittaessa ripeästi piiloon.

Emäntä ja isäntä ovat ihmetelleet, minne Mini-mamma on hävinnyt. Epäilivät jo, että Mini närkästyi meidän tulostamme ja lähti pois kotoa. Mamma on ollut jo yli viikon kateissa. Liekö joku metsäneläin pyydystänyt Minin vai mitähän on tapahtunut ?

tv. Tiinu