Koto-Suomessa jälleen

Phuuuh!

Neljän viikon reissu Prahaan on takana ja olo on varsin väsähtänyt. Viime yönä kotiuduin ja vaikka kroppa on jo Suomessa, niin pää tuntuu jääneen vielä Prahaan. Hiukkasen siis totuttelua tässä paluussa on.

Reissu oli kaikkinensa onnistunut. Ensin lomaviikko tuon perheen komeamman osapuolen kanssa ja sen jälkeen kolme viikkoa tiivistä opiskelua. Tutuksi tulivat pikatahtia elävän mallin piirustus, korinpunonta, neulapitsin valmistus sekä tsekkiläisen ja suomalaisen pitsinnypläyksen erot. Vielä on jokaisessa osa-alueessa treenaamista, mutta alku on selvitetty jo.

Viimeiset päivät Prahassa olivat erittäin helteisiä mittarin kohotessa yli 30 asteen. Kuulemma eilinen päivä eli lauantai oli Prahassa lämpimin huhtikuun 28. päivä 200 vuoteen. Itse kyllä olin paikallisen tuttavan kanssa eilisen päivän Prahan ulkopuolella nautiskelemassa aurinkoisesta säästä luonnon keskellä.

Viimeisen päivän ihaniin yllätyksiin lukeutui myös tuttavani kertoma tieto, että parin ostamani nypläyskirjan kirjoittaja on hänen tuttujaan. Seuraavalla reissulla pääsenkin mahdollisesti tapaamaan kyseisen nypläyksen taitajan. Ihanaa!

Kuvia matkan ajalta kertyi liki 3000. Muutama tovi menee niitä käydessä läpi ja valitessa opiskelujaksosta kertovaan portfolioon sopivimmat/kuvaavimmat otokset. Ehkä kuitenkin lepään hetken ja nautin kotiolosta ennen urakkaan ryhtymistä.

Veselý Kopec - museoalue Prahasta itään

Pääsiäismaanantaina vierailimme paikallisen pariskunnan kanssa Veselý Kopecin museoalueella.

Matkan varrella näkyi ihka elävinä paikallisia tuotantoeläimiä

Museoalueella esiteltiin entisaikojen elämää. Maataloudessa käytetyt välineet olivat kovin tutun näköisiä

Sahakaan ei muodollaan yllättänyt

Sen sijaan paikallinen hirsirakentaminen aiheutti hämmennyksen suomalaiseen tyyliin tottuneelle, sillä hirret oli muurattu yhteen.

Myös kattopäreet olivat erimallisia, mitä Suomessa käytetyt

Eivätkä mehiläisten asumuksetkaan ihan tutun näköisiä olleet

Ei tsekkiläistä paikkaa ilman marionetti-nukkeja. Tässä nuket roikkuvat kiertävän nukketeatterin vaunun seinällä.

Ihka aito separaattorikin tuli vastaan yhdessä museoalueen talossa

Pussin saa suljettua tiukemmaksi, kun on käytössä sopiva apuväline

ja saappaatkin on mukavampi riisua avustettuna

 Ja vielä mallipala kylän sähköasennuksista

Museoalueelta ajoimme suht lähellä olleeseen kylään, jossa piipahdimme oppaamme vanhempien luona lounaalla.

 
Pääsimme lisäksi ihailemaan oppaamme isän valmistamaa kaksipuolista aurinkokelloa. Siis kyllähän jokainen itseään kunnioittava aurinkokellonvalmistaja huomioi kellossaan joka vuotiset ajansiirrot eteen ja taakse päin. Tässä kellossa homma hoituu kääntämällä kellotaulu 180 astetta ympäri.

Vituksen katedraali, Praha

Kuten edellisessä postauksessa lupasin, niin tarina jatkuu vierailusta Vituksen katedraaliin. Sinällään visiitti kyseisessä paikassa meinasi olla kovin kiireinen, kun kyseisenä päivänä paikka suljettiin poikkeuksellisesti turisteilta jo klo 17. Tämä sen vuoksi, että siellä oli alkamassa pääsiäismessu.

Hulppea rakennus ulkoapäin (tässä takapuolelta)

ja vielä hulppeampi sisältä:

Useimpien katedraalissa kävijöiden huomio lienee kiinnittynyt upeisiin ikkunoihin

      

ja kaikkialla kiiltäviin kultauksiin

Vaan moniko on huomannut ulkopuolen aitarakennelman horoskooppikuvat,

katedraalin sisällä olevan pääkallon luineen,

oman mielipiteensä esittävän pikkuenkelin tai

kesken saarnan nukahtaneet sotamiehet?

Ai, että kiinnitinkö huomion erilaisiin asioihin?
Kyllä. Ja seuraavillekin vierailukerroille jäi vielä paljon pientä piperrystä tutkittavaksi.

Linnanneitona Prahassa

Nyt on sopivan rauhallinen aamuhetki kirjoitella käynnistä Prahan linnassa. Vaihtokavereina olevat opiskelijat lähtivät käymään linnassa ja kun itse kävin siellä perheen komeamman osapuolen kanssa pari viikkoa sitten pääsiäisenä, niin järjestin itselleni vaihtoehtoisen aamupäiväohjelman.

Linnan alueella kulkiessa havaitsi, että 'muutama' tunti on aikoinaan työväeltä mennyt linnan rakennusten värkkäämiseen. Komeaa ja hulppeaa oli.

Linnapäivänä oli viileähkö keli ja vettäkin pirskotti taivaalta jossain vaiheessa. Myös tuuli lisäsi mahtiaan päivän edetessä ja iltaviiden-kuuden pintaan ei todellakaan enää tehnyt mieli lähteä Petrinin kukkukalle maisemia ihailemaan. Ei sieltä tosin olisi kunnolla mitään nähnytkään, kun sää pilvistyi. Linnan vartiosotilaatkin vaihtoivat päivän mittaan lämpimämpään varustukseen.

Linnan alueella oli useampi piha-alue. Kakkospihaa vartioivat pyhät miehet St. Paulus ja St. Petrus eli Paavali ja Pietari ellei suomennustaitoni ihan metikössä ole.

Puolen päivän vahdinvaihtoa odotellessa huomio kiinnittyi ykköspihan porttien 'rauhanomaisiin' patsashahmoihin. Äläs täällä rettelöi, ettei käy kalpaten.

 

Vahdinvaihtoa tahdittivat soittoniekat linnanpihan rakennuksen kakkoskerroksen ikkunoista käsin. Tämä olikin varsin hyvä musisointipaikka.

Itse vahdinvaihto oli varsin tylsää katsottavaa. Marssimista sinne ja tänne ja varsinaiset tapahtumat jäivät piiloon vaihtoon osallistuvien vartijoiden muodostaman rivin taakse. Yleisölle merkattu katselualue oli nimittäin varsin kelvottomassa paikassa tapahtumiin nähden.

Tuulisella pihalla värjöttelyn jälkeen sisätilat houkuttelivat varsin ripeästi. Alkoi siis useamman tunnin katselu- ja kuvausurakka. Kruununjalokivien kopioita saimme ihailla varsin alkuvaiheessa Starý královský palác -rakennuksessa eli vanhassa kuninkaallisessa palatsissa. Alkuperäiset kuuluivat olleen jossain varsin hyvässä jemmassa useamman lukon takana.

 

Jossain vaiheessa huomio kiinnittyi ovien saranoihin ja kahvoihin. Niitä tulikin kuvattua lukuisa joukko erilaisia lähinnä suunnitteluprojektien inspiraation lähteeksi.

Tämä upea kattomaalaus tuli ikuistettua kierroksen aikana. Jos muisti ei ihan pätki kokonaan, niin liekö ollut Bazilika sv. Jiří, jonka katossa tämä komeili.

Linnanneidon huoneeksi sisustetussa tilassa oli myös entisaikojen sisäpotta

sekä tietenkin siimahäntien surmanloukku. Julmaa touhua, kun hiiri houkutellaan purkkiin ja siellä sitten räpistelet, etkä minnekään pääse.

Golden Lane (Zlata ulicka) on linnan alueella oleva entisaikojen asumuksia esittelevä kokonaisuus. Kuvien onnistumista haittasi täällä varsin reippaasti jokaisen huonetilan rajoittimena olleet lasiseinämät, joilla ilmeisesti haluttiin suojella tiloja innokkaiden turistien hyökkäyksiltä. Ompelijan työtilasta tuli ikuistettua tällainen yksityiskohta.

Ei linnaa ilman tyrmäosastoa. Synkkä maailma omine 'viehättävine' kalustuksineen.

Ja lisää symppistavaraa linnan alueelta.

 Tämä herrahenkilö oli varsinkin naisturistien suosima kuvauskohde.

Kierroksen loppuvaiheessa, ennen Vituksen katedraaliin tutustumista, iski hillitön liikuntahimo, jonka seurauksena piti kiivetä 287 kierteistä porrasta ylöspäin. Kyseessä siis katedraalin rinnalla oleva torni ja sieltä avautuva hulppea näköala.

 Jotain korkeudesta kertonee tämä kuvapari, jossa sama obeliski on kuvattuna yläilmoista ja katutasosta.

       

Tornin näköalatasanteelta pääsi ihailemaan myös Vituksen kukkoa lähietäisyydeltä.

Maisemien katselun ja useiden kuvien jälkeen edessä olivat samaiset 287 porrasta alaspäin.

Alhaalla odotti pääsiäisen aikaan sopiva pihakoristelu

Seuraavaksi vietimmekin hyvän tovin Vituksen katedraalissa. Siitä sitten lisää seuraavalla kerralla.