Karlovy-Vary ja vuoristoa - kuvia

Edellisessä postauksessa kuvien lataaminen ei onnistunut, joten nyt sitten muutamia kuvia siihen liittyen.

Perjantaina siis suuntasimme kohti läntistä Tsekkiä ja Saksaa. Alunperin oli tarkoituksena mennä heti perjantaina Saksaan, mutta isäntäparimme päättikin, että perjantaina kiertelemme Tsekin puolella ja lauantaina on Saksan vuoro. Meitä se ei suinkaan haitannut, joten reippain mielin kävimme reissuun.

Prahasta länteen ajellessamme pysähdyimme kylässä, josta löytyi tällainen 'vaatimaton' pytinki.

Tietenkin jokaisella itseään kunnioittavalla linnan isännällä on oma panimo:

Eikä linnaa ilman linnakissaa. Tämä kyseinen kisulainen kulki emäntänsä mukana kuin koira ikään ja oli melkoisen yhdennäköinen meidän Siirin kanssa. Eikä yhteneväisyys loppunut ulkonäköön, vaan kissi oli yhtä sylinkipeää sorttia kuin meidänkin kattimme.

Linnassa on hiiriä ja niiden tuhoamiseen ei yksi sylikissa riitä, joten raavas kolli tarvitaan kaveriksi, että siimahännät pysyvät ruodussa.

Tsekissä ei värejä pelätä talojen seiniä maalatessa. Näiden oranssien talojen lisäksi olemme nähneet ätäkän vaalean vihreitä, mustikan sinisiä, vaalean violetteja, jne.

 

Karlovy-Varyn kadulta bongasimme perinteisen kulkupelin

Vanhoja, kauniita kivitaloja kaikkine krumeluureineen ei ole pelkästään Prahassa, vaan niitä löytyy ympäriinsä Tsekin kaupungeista, kuten tämä rivistö Karlovy-Varysta osoittaa.

Karlovy-Vary on tunnettu mineraalipitoisista, lämpimistä vesilähteistään (50 - 72 asteisia). Entisaikaan kylpylän vieraat käyskentelivät tällaisella terassilla lähteeltä toiselle nauttien juotavistaan. Meidän makuumme noiden lähteiden vedet olivat kovin fluoripitoisia. Lähteitä on Karlovy-Varyssa yhteensä 12 ja kerrotaan, että kolmastoista ihmeitä tekevä lähdejuoma on Becherova eli paikallinen yrttiviina. Ei hassumman makuista sekään.

Yhtä lukuunottamatta lähteet on päitsitty maltilliseen olomuotoon

Villinä ja vapaana geysirinä sai riehua vain yksi lähde

Täälläkin törmäsimme historiasta tuttuun hemmoon

 Jotta päivän kuntoilukiintiö ei jäisi vajaaksi, niin suuntasimme kaupungin keskustan vieressä sijaitsevalla mäen nyppylälle. Emme sentään olleet niin reippaita, että olisimme kiivenneet ylös, vaan käytimme hissivaunua ylöskapuamiseen. Alaspäin tulimme sitten apostolin kyydillä serpentiinipolkuja samoillen.

Ylhäältä katsoen kaupunki näytti varsin pieneltä. Ja tämä kuva ei ole suinkaan otettu edellä olevan kuvan tornin huipulta, vaan suurin piirtein rinteen puolivälistä.

Ei päivää ilman upeaa kirkkoa. Karlovy-Varysta löytyi tämä Herran huone.

Sielun ravinnon jälkeen myös ruumis vaati oman osansa pöydän antimista, joten suuntasimme vuoristossa keskellä ei mitään sijaitsevaan ravintolaan. Paikan nimestä ei enää hajuakaan, mutta Jachymovista kohti Saksan rajaa tuo ravintola oli. Ruoka oli hyvää ja annokset runsaita. Paikan isäntä innostui kaukaisen lähtöpaikkamme innoittamana pyytämään keittiön puolelta erikoismiksauksen pääsiäsmenyystä. Lammasta eri muodoissaan perunan kera päätyi lautasillemme. Olin jopa vahingossa syödä hyvän palan lampaan maksaa, mutta sitten tökkäsi. Maksa ei ole edelleenkään mun evääni. Parhaiten laitettua lammasta, mitä ikinä on mun eteeni tuotu.

Vatsat täynnä suuntasimme Pavlan ja Jirkan kanssa vuoristomajaan. Ajomatkan aikana kännykkään ladattu gps-tieto kertoi korkeudeksemme merenpinnasta parhaimmillaan 1013 m. Majapaikkamme sijaitsi 'vain' 845 m korkeudessa. Naapurustossa oli myös Pavlan veljen mökki, sekä Pavlan&Jirkan tuttavaperheen mökki. Tuonne tuttavaperheen mökille sitten päädyimmekin iltaa istumaan. Pöytä notkui paikallisia herkkuja, niin kiinteässä kuin nestemäisessäkin muodossa.

Hyvin nukutun yön jälkeen olikin sitten aika suunnata vuoriston yli kohti Saksaa. Keli oli aikoitellen talvinen, mutta perille Schwarzenbergiin päästyämme ei lumesta ollut enää tietoakaan.

Schwarzenbergistä löytyi myös hieman erilainen sukan kantapää aina oikein -neuloksen kera. Pakkohan se oli kuvata ja kohta varmaan sukan bongauspaikasta ostettu lanka pääsee puikoille ja kantapäämalli testaukseen.

Schwarzenbergistä suuntasimme Eibenstockin kirjontamuseoon, mutta siitä sitten seuraavalla kerralla...