Ikkunat irti ja uutta kehiin

Vihdoinkin on remonttimme eteneminen taas hyvän 'tuumaustauon' jälkeen käynnistynyt. Osuutta asiaan lienee syyslomaviikolla, jonka olemme mieheni kanssa molemmat kotona. Projektina meillä on tällä hetkellä kylmän ullakon lämpöeristäminen. Tämä tosin vain osa koko remonttiprojektiamme, mutta tällä hetkellä siis tuon ullakon kimpussa aherramme.

Muutama päivä loman alusta meni lepäillessä, rentoutuessa ja muuten vaan joutenolosta nauttien. Eilen (tiistaina) raahasimme sitten nämä maiset tomumajamme ullakolle. Illan hämärtyessä ullakon katon vinolappeisiin oli kuin varkain hypännyt erinäinen joukko tuulensuojalevyjä odottaen seuraavaa työvaihetta eli koolausta. Voi, miten ihanaa olikaan tuon työrupeaman jälkeen mennä saunaan puhdistautumaan lasivillan piskuisesta pölystä ja silmittömästä kutinasta.

Tänään olemme keskittyneet ikkunoiden irroittamiseen ja asennukseen. Huutonetistä bongasimme jokin aika sitten yhden sopivan kokoisen ikkunan tulevan parvekkeen kohdalle. Vanha ikkuna, joka oli turhan leveä parvekkeen oven kaveriksi saikin muuttokäskyn ullakon toiseen päätyyn. Yllättävän työlästä oli huolellisesti asennettu ikkuna irroittaa paikaltaan, mutta kyllä se siitä muutaman tovin kestäneen suostuttelun jälkeen irtosi tehden tilaa tuolle uusvanhalle ikkunalle. Olihan tuo melkoista leikkaa-liimaa-askartele -touhua, kun uudelle ikkunalle tehtiin paikkaa. Vanhan ikkunan jäljiltä olevaa aukkoa piti kaventaa ja korottaa. Lisäksi piti huomioida, että ikkunan kaveriksi tulee ovi jossain vaiheessa. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Ikkuna on paikoillaan ja huomenna homma jatkuu vielä parin ikkunan kanssa.

Ennen ja jälkeen kuvia seuraa myöhemmin, kunhan saamme tuon ullakon ikkunarumban kokonaisuudessaan tehtyä.

Muutenkin remontissa tulee käytettyä kierrätysmateriaalia. Myös lasikuistimme muokkautuessa lämpimäksi tilaksi käytämme uusina ikkunoina kertaalleen käytettyjä lämpölasi-ikkunoita, jotka nekin löytyivät huutonetistä.

Hassut kissat, joilla on uusi lelu

On meillä hassuja katteja taas. Mies sohvalla istuessaan rapsutteli Fiinua ja sen seurauksena vieressä makoillut Melu rupesi kehräämään. On se vaan niin mukavaa, kun kaveria silitetään.

Lauantaina kisumiirut saivat tutustuttavakseen ystävämme kehittelemän lelun. Uutuuteen suhtauduttiin tietenkin äärimmäisellä varovaisuudella, ettei vaan ihmishenkilökunta huomaisi lelun houkuttelevuutta.

 Siis mähän en oo tosta lelusta yhtään kiinnostunut. Tollanen lankaviritys, höh!

 

Siis ihan mahdoton kapistus nyt, kun tarkemmin katson.

 Ei siis vois vähempää kiinnostaa...

Mut, jos mä nyt kuitenkin ihan varovaisesti noitten ihmisten mieliks vähän leikkisin.

Lopputulos: lelun hillitön pyörittely ympäri lattioita.

Väripata porisee, porisee, porisee...

Olin viikonloppuna käsityön taiteen perusopintoihin liittyvällä lähiopetusjaksolla. Tällä kertaa väkersimme värjäysten parissa. Väripadoissa pulppusivat sekä kankaat, että langat. Itse tein erilaisia sidonta- ja ompelukokeiluja pienille puuvillakankaan palasille ja värjäsin sitten nuo eri tavoilla mytätyt palaset punaisella värillä. Nämä kokeilut ovat vielä jälkipyykin jäljiltä pyykkitelineellä kuivumassa.

Semitone-reaktioväreillä värjäämäni langat sitä vastoin sain jo vyyhdeiltä kerille asti ja tässäpä tulos:

Vihreä lanka on vuosia kaapissa marinoitunutta Novitan Jussi-lankaa ja alkuperäinen väri näkyy noista harmahtavista kohdista. Kiersin vyyhteihin muutamiin kohtiin reilun viiden sentin matkalle matonkudetta estämään värin imeytymisen lankaan ja lopputuloksena oli lankaa, johon kudottaessa muodostuu muutaman silmukan levyisiä täppiäisiä. Tästä ajattelin kutoa sormikkaat/lapaset, sukat/säärystimet ja jonkinlaisen lämmittimen päänupille.

Oranssi lanka on alkujaan luonnonvalkoista Vuorelman Vippelä-lankaa. Tämä lanka puolestaan sai yllensä liukuvärjäyksen. Tästä olisi tarkoitus kutoa hervottoman kokoinen puolipyöreä pitsihuivi. Lankaa on 200 g (800 m), joten kyllä siitä jo jonkinlaisen puoljoukkueteltan saa aikaiseksi.

Hupsheijaa...

... onpa kulunut taas tovi edellisestä postauksestani. Syksy etenee vauhdilla ja koulussakin ensimmäinen jakso on selätetty. Niinhän siinä kävi, että erinäisten harjoitusvaiheiden, suunnittelun, julmetun piirtämisen/kaavoittamisen, epätoivoisen tuntuisen leikkuuoperaation ja hieman helpomman ompelurupeaman jälkeen on ensimmäinen koulutyöni todellakin valmis. Jiihaaaaa!

Ensimmäisen ompelutehtävämme tavoitteena oli suunnitella, kaavoittaa ja valmistaa henkilökohtaisten mittojen mukainen hame itselle. Suunnitteluvaiheessa valmistauduimme tosin jo seuraavaankin ompelutehtävään eli nyt valmistetun hameen kaverina käytettävään puseroon. Jahka tuon puseronkin tässä syksyn mittaan valmistamme, niin sen jälkeen pääsemme jo asiakastöiden pariin. Keväällä siis tiedossa suunnittelua ja ompelua 'maksavalle' asiakkaalle.

Oman hameeni lähtökohtana oli monikäyttöisyys: hame niin arkeen kuin juhlaankin ja myös tanssiparketille asusteista riippuen. Mielestäni tuossa varsin hyvin onnistuinkin. Loistava onnenkantamoinen oli lisäksi Eurokankaan palalaarista löytynyt täydellisen punainen toimikassidoksinen villakangas, jota en voinut vastustaa, kun sen näin. Ennen varsinaiseen hamekankaaseen kajoamista tein protohameen mustasta rami-kankaasta, joka puolestaan oli edullinen löytö outlet-tyyppisestä kangaskaupasta.

Hameen kaavoitukseen halusin riittävästi haastetta ja sitä myös sain, kun tajusin suunnitelmani vaativan hameeseen kaikkiaan 14 kangaspalaa pelkkään miehustaan (eli siis tuohon päälliosaan) ja toisen samanlaisen joukon palasia vuoriin. Huh! Kaavoituksen epäsymmetrisyys tiesi sitten vielä sitä, että joka ainoa kangaspala oli leikattava itsekseen yksinkertaisesta kankaasta ja lisäksi ompelutyö vei aikaa jonkin verrankin enemmän kuin ihan normi kapean hameen ompelu. Haasteita siis taipaleella oli ihan riittämiin.

Helppous tosiaan loppui suunnitelmakuvaan, sillä kaavoituksessa meinasi jo aivot nyrjähtää, kun muotolaskokset piti siirtää vinoihin leikkaussaumoihin häiritsemästä kokonaisuutta. Ja noita yksittäisiä palasia kankaasta leikatessani meinasi huumori olla vähissä ja naureksinkin koulukaverieni kanssa, et pitäis varmaan hiukkasen antaa palautetta henkilölle, joka mallin suunnitteli ja kaavoitti. No, vielä en ole käynyt peilikuvani kanssa palautekeskustelua, joten se siitä... Ompelu olikin sitten melkoisen leippoisaa tuon leikkuu-urakan jälkeen.

Tällä hetkellä täysin valmiina on punaisesta villakankaasta ommeltu varsinainen hame. Mustasta ramista ommeltu protohame, josta myös muotoutui käyttöhame, on helman kääntöä vaille valmiina. Tuo ramikangas vain vaikutti sen verran elävältä, vaikka helppo käsiteltävä olikin, että annan ko. hameen roikkua vielä tovin henkarissa tekeentymässä lopulliseen muotoonsa ennen helman tasaamista ja kääntämistä.

Yllätyksiä hameiden tekemisessä tuli lähinnä tuon punaisen villakankaan osalta. Kankaan toimikassidos oli varsin tiukka tapaus ja kangas sen myötä haasteellisempi käsiteltävä kuin 'normaali' villakangas. Kangas ei syöttynyt niin nöyrästi kuin aiemman kokemuksen perusteella päättelin, joten vyötärönauhan kiinnityssaumaan jäi hieman ikävän näköinen kohta. Samoin leikkaussaumojen silitys siistiksi oli melkoinen urakka. Musta rami-kangas sen sijaan oli erittäin miellyttävää niin leikkuupöydällä kuin ommellessakin. Harmi, että kyseinen kangas oli pakan loppupala eli en saa sitä lisää.

Hameen haasteellisesta toteutustavasta huolimatta mielessäni pyörii kuositellun hamekaavan jatkojalostus. Helma voisi olla vielä hieman leveämpi ja hulmuavampi, mikä palvelisi paremmin tanssikäyttöä. Kangasta vaihtamalla hameeseen saisi taas uudenlaisen ilmeen. Taidanpa sukeltaa kangasvarastooni tutkailemaan sopivia vaihtoehtoja.

Kuvia hameista heti, kun kamera, hameet ja kuvaaja kohtaavat. Tässä ensi hätään kuva suunnitelmasta, jonka pohjalta lähdin kaavoittamaan hametta.