Pihalla tapahtuu

Kiertelin kesäkuun loppupuolella kameran kanssa ulkona ja ikuistin pihamaan kukkia ja pensaita.

Kuvausvaiheessa alkukesästä pihaa värittäneet valkoiset ja keltaiset värit olivat väistymässä punaisen ja sinisen/violetin tieltä. Pionit röyhistivät kukkiaan ja löytyipä terassin vierussepelistä sitkeä siemenestä omatoimisesti kasvanut orvokki. Myös pari vuotta sitten äitienpäivän jälkeen alesta ostettu purkkiruusu on talvehtinut mukavasti pari talvea ja aloitteli kuvaushetkellä kukintaansa. Peurankellojen kaveriksi oli kasvanut hiirenvirnaa... Kertookohan tämä jotain alkukesän aikana kitkentäpuuhista lomaa ottaneesta emännästä?

Ja seurana kuvauskierroksella oli tietenkin Siiri-miirulainen, joka nautti auringon lämmittämästä kaivon kannesta.


Marjasatokin näyttää ihan lupaavalta. Viinimarjat (punaiset, mustat ja valkoiset) ovat pukanneet raakileita oikein urakalla ja karviaisiakin on tulossa ihan kivasti. Mansikkamaakin tuotti raakileita todella mahtavan määrän, mutta helteet ovat hieman verottaneet marjakokoa kastelusta huolimatta.

Omenoita sen sijaan tänä vuonna ei tule muutamaa enempää. Nämä meidän puuvanhukset tekevät satoa kunnolla vain joka toinen vuosi, joten heikko omenavuosi oli jo viime syksyn hyvän sadon jälkeen odotettavissakin. Uusia omenapuita onkin miehen kanssa istutettu jo neljä, joten muutaman vuoden päästä nekin aloittelevat jo satotuotantoaan.

Puuvanhukset eivät kuitenkaan aivan tyhjyyttään kumise. Yksittäisten omenien seurana on... kukas muukaan kuin Siiri! Oli siinä naurussa pitelemistä, kun kisulainen säntäili puusta toiseen ja meinasi tipahtaa oksalta, kun meni innoissaan hiukkasen liian pitkälle. Peruutti muuten varsin rivakkaan takaisin päin, jotta sai tukevampaa oksaa tassujensa alle.

Paska ei ole antiikkia, vaikka se olisi kuinka vanhaa...

Otsikon lausahdusta kunnioittaen otin käsittelyyn noin 60-vuotiaan sivustavedettävän tumman puusohvan. Sohva on viimeiset pari vuosikymmentään viettänyt navetan vinnillä ja oli sen mukaisesti ihan pikkuriikkisen törkyinen. Ette todellakaan halua nähdä sitä pesuvettä, jonka ensimmäisen pesukerran jälkeen viskasin nurmikolle. Oli lannoitteet nurmelle sen verran hyvin kohdillaan tuossa vesiämpärillisessä.

Hinkkaamista, puunaamista ja hikeä riitti, mutta nyt on sohva olohuoneemme komistuksena. Parikseen sohva sai talon alkuperäiseen kalustukseen kuuluvan (kuten sohva itsekin) pikkusenkin ja k-nojatuolin sekä isovanhempieni iäkkään kirjahyllyn. Tuo nojatuoli pitäisi jossain vaiheessa purkaa ja elvyttää entiseen loistoonsa, mutta menee nykymuodossaankin vielä ihan kohtuullisesti, joten saa odottaa aikaa parempaa.

Meillä tykätään köllötellä sohvalla, niin varsin pikaisesti sohvan istuintasona oleva kansi siirtyi sohvan taakse nojailemaan seinään. Sohva toimii meillä paremmin näin 'avattuna' lokoisia tv:n katseluhetkiä ja myös päivätorkkuja varten. Sen verran on nyt sohvaa testailtu, että oikein hyvin tuo nukuttaa päivätorkuille. Ja miksei nukuttaisi, kun on aikoinaan vuosikymmenet toiminut miehen vanhempien sänkynä.

Kuvassa näkyy myös miehelle syntymäpäivälahjaksi tekemäni torkkupeitto. Kudoin 15*15 cm tilkkuja Novitan Seitsemästä veljeksestä ainaoikein -neuleena. Lappusten yhdistämisen tein virkkaamalla. Kuukauden verran torkkupeitto on ollut nyt käytössä ja on erittäin mukava päivätorkkupeite. Kesähelteilläkin villa hengittää, eikä ole liian kuuma.