Paska ei ole antiikkia, vaikka se olisi kuinka vanhaa...

Otsikon lausahdusta kunnioittaen otin käsittelyyn noin 60-vuotiaan sivustavedettävän tumman puusohvan. Sohva on viimeiset pari vuosikymmentään viettänyt navetan vinnillä ja oli sen mukaisesti ihan pikkuriikkisen törkyinen. Ette todellakaan halua nähdä sitä pesuvettä, jonka ensimmäisen pesukerran jälkeen viskasin nurmikolle. Oli lannoitteet nurmelle sen verran hyvin kohdillaan tuossa vesiämpärillisessä.

Hinkkaamista, puunaamista ja hikeä riitti, mutta nyt on sohva olohuoneemme komistuksena. Parikseen sohva sai talon alkuperäiseen kalustukseen kuuluvan (kuten sohva itsekin) pikkusenkin ja k-nojatuolin sekä isovanhempieni iäkkään kirjahyllyn. Tuo nojatuoli pitäisi jossain vaiheessa purkaa ja elvyttää entiseen loistoonsa, mutta menee nykymuodossaankin vielä ihan kohtuullisesti, joten saa odottaa aikaa parempaa.

Meillä tykätään köllötellä sohvalla, niin varsin pikaisesti sohvan istuintasona oleva kansi siirtyi sohvan taakse nojailemaan seinään. Sohva toimii meillä paremmin näin 'avattuna' lokoisia tv:n katseluhetkiä ja myös päivätorkkuja varten. Sen verran on nyt sohvaa testailtu, että oikein hyvin tuo nukuttaa päivätorkuille. Ja miksei nukuttaisi, kun on aikoinaan vuosikymmenet toiminut miehen vanhempien sänkynä.

Kuvassa näkyy myös miehelle syntymäpäivälahjaksi tekemäni torkkupeitto. Kudoin 15*15 cm tilkkuja Novitan Seitsemästä veljeksestä ainaoikein -neuleena. Lappusten yhdistämisen tein virkkaamalla. Kuukauden verran torkkupeitto on ollut nyt käytössä ja on erittäin mukava päivätorkkupeite. Kesähelteilläkin villa hengittää, eikä ole liian kuuma.