...ja valmista tuli taas pikkasen.
Tuttavan kanssa chattaillessa sain idean virkata jotain pientä nättiä huomiselle Tallinnan reissulle ylle. Eihän tällä aikataululla mitään isompaa enää ehdi, joten tekaisin korvakorut. Lankana normaalia ompelulankaa paksumpi tikkauslanka ja virkkuukoukun koko oli 0,60 mm. Ei huisin suuri, mutta ehkä aavistuksen pienempää olisin vielä kaivannut. Kovetin virkatut neliöt eri keeper-vesi -seoksella ja tänään puhallellut leppeä tuuli kuivatti ne hetkessä. Neliön koko on noin 3,5*3,5 cm. Kyllä näillä kelpaa langanhakumatkalle lähteä.
Ja virkkuuvauhtiin päästyäni syntyi jälleen yksi patalappu omalla ohjeellani. Lankana Novitan Seiskaveikan jämät. Raidoitus syntyi niin, että virkkasin aina yhden nöttösen loppuun ja sitten nappasin uuden keränlopun purkista.
Aiemmin lupasin enempi tarinaa viime viikonlopun kirjansidontakurssista, niin tässä sitä nyt sitten tulee. Kurssi kuului osana käsityön taiteen perusopetuksen -kokonaisuutta, johon olen talven osallistunut. Kesän aikana on tarkoitus suorittaa vähintään yksi kurssi Lahden kansanopiston valikoimasta. Itse hamstrasin kaikkiaan kolme noita 'peruskursseja' ja lisäksi vielä erityisen tikatun huopalaukun valmistuskurssin. Kesä on siis nätisti ohjelmoitu erilaisilla kursseilla. Ensi talvena on edessä vielä kuusi lähiopetusviikonloppua etätehtävineen, lopputyö sekä näyttely ja sen jälkeen on käsityön taiteen perusopetuksen oppimäärä suoritettuna.
Kirjansidonta on himottanut jo pitkään ja nyt vihdoinkin pääsin sitä opettelemaan. Jotenkin olen siitä mielikuvissani muokannut paljon haasteellisempaa kuin se todellisuudessa onkaan. Hurahdin tuohon sidontatouhuun melkoisen tehokkaasti.
Tavoitteena kurssilla oli tehdä kaksi pientä kirjaa ja yksi albumi. Itselleni kävi niin, että ihan valmiiksi asti sain vain kuvissa näkyvän keltaisen 15*15 cm kokoisen kirjan ja vihreä kirja on hieman huijattuna tuossa kuvassa. Oikeasti tämän vihreän kirjan kannet ja sisus ovat edelleen irti toisistaan. Tämä viikon alku on vain osoittautunut niin vilkkaaksi tapahtumiltaan, etten ole ehtinyt viimeistä yhdistämistä tehdä. Kannen kuvio-osa on muuten olohuoneemme vanhaa tapettia.
Ja Siirin kuulumiset vielä tietoja kisulaisen leikkaustoipumisesta odottaville. Haava on loistavasti parantunut ja masukarvat kasvaneet takaisin jo hyvän matkaa. Kissa on jälleen leikkisä itsensä, jota oli ennen ensimmäistä leikkausta. Tänään juoksi yli nurmikon voikukkakentän niin liitämällä, etteivät tassut tainneet kovin monesti nurmea kohdata. Sellainen kunnon yliääniravi pihan poikki. Tässä kohden uskallankin olla jo melkoisen varma, että tämä toinen leikkaus onnistui niin kuin piti ja rauha on palautunut meidän kissalaumamme keskuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti päivässä pitää mielen virkeänä!