Lämmikettä talven varalle

Pitkästä aikaa tuli kudottua jotain muuta kuin sukkia. Otin eilisiltana työn alle pari viikkoa sitten ilmestyneestä Novitan Talvi 2012 -lehdestä neulemyssyn. Langaksi myssyyn oli lehdessä mainittu vaaleanruskea Seiskaveikka ja Puro takkatuli. Omista varastoistani löytyi juuri samaista Puroa, joka on odottanut työstämistä jo hyvän tovin. Kaveriksi Purolle valikoitui keltainen Seiskaveikka. Lopputulos on pirteämmän värinen kuin alkuperäinen versio.

Sen verran alkuperäismallia muokkasin, että jätin virkatut korvaläpät pois, kun myssy tuntui olevan ihan riittävän lämmin ja asettuvan mukavasti korvien suojaksi ilman niitäki.

Malli: Novita Talvi 2012, Malli 8 Naisen neulemyssy
Lanka: Novita Seitsemän veljestä keltainen vajaa 100 g ja Novita Puro takkatuli vajaa 50 g
Puikot: KnitPro Symphonie 4,0 mm pyöröt ja sukkapuikot

Myssy itselle, lokakuu 2012

Muutoksia blogiin

Päätin siirtää Vuodatuksen puolelta vanhasta Sarsan puuhailut - blogistani tekstejä tänne puolelle. Näin kokonaisuus säilyy mielestäni ehyempänä ja olennaiset jutut tuolta vanhasta liittyvät mukaan tänne. Mieluummin siis lisään kuvattomiin teksteihin kuvat tänne samaan paikkaan, missä nykyään kirjoittelen kuin lisäilisin kuvia tuonne vanhaan, jota en enää päivitä.

Tämä 'mekaaninen' päivitystyö sopii oikein hyvin sadepäivien puuhaksi, kun pihalle ei innosta mennä ja niin paljon mukavaa säilyttämisen arvoista jäi tuonne vanhaan blogiin, että lienee syytä tallennuksen parissa muuan tunti viettää.

edit. Suurin osa kirjoituksista on nyt käyty läpi ja koska blogia varten muokatut kuvat vuodelta 2010 ja 2009 olin omalta koneeltanikin siivonnut pois, niin totesin, että olkoot sitten ko. vuoden tarinat poissa täältä. Aivan liian iso urakka olisi ollut etsiä satojen - ellei tuhansien - kuvien joukosta juuri ne, jotka aikoinaan blogiin laitoin.

Pitsiperhonen

Viime kirjoituksesta on kulunut jo tovi, mutta blogihiljaisuudesta huolimatta en ole suinkaan ollut toimettomana. Syksyn koulurypistys on jälleen alkanut ja artesaanitutkinnon valmistuminen lähestyy päivä päivältä. Koulu onkin vienyt varsin mukavasti aikaa ja sillä saralla on tullut valmista vaikka ja mitä: huovutetut tossut, konekirjontataulu ja huovutettu huivi. Lisäksi jakku on viittä vaille valmiina. Näistä kuitenkin tuonnempana.

Törmäsin eilen yhdessä FB-ryhmässä mainintaan CROTAT-nimisestä käsityötekniikasta. Hieman ihmeissäni googlailin, että mistä on kysymys ja ta-daa! tietoa löytyi. Tekniikka tunnetaan englanninkielisessä maailmassa myös nimellä Crochet Tatting, joka kertookin selvemmin, mistä on kyse. Törmäsin siis käpyilyn ja neulapitsin sukulaistekniikkaan, jota tehdään hieman muunnetulla virkkuukoukulla. Ja mitään hajua ei ole siitä, millä nimellä tätä suomeksi kutsuisi, siis olkoon crotat-pitsiä. Lopputulos kaikissa kolmessa tekniikassa suurinpiirtein sama, mutta valmistumisnopeudessa lienee jonkin näköisiä eroja.

Ja jotta ihan hukkaan ei löydetty tieto olisi mennyt, niin innoissani sitä hetki sitten kokeilin. Lopputulos on tässä:

Crotat-perhonen
leveys noin 4 cm

Lankana käytin jotain nimetöntä merseroitua puuvillaa olevaa virkkauslankaa ja ihan tavallinen virkkuukoukku nro 2 oli työvälineenä. Tuossa koukussa oli tosin koukun jälkeinen varren osa tasapaksu, kuten 'oikeassakin' crotat-koukussa. Äkkiseltään tuntui, että nopeammin tuo perhonen valmistui kuin aikoinaan käpypitsinä tekemäni vastaava perhonen.

Ystävienpäivä - teatteriompelua

Tässä kesän aikana on tullut tehtyä hieman erilaista ompelutyötä. Sain mahdollisuuden ommella esiintymisasut lahtelaisen Teatterin Vanhan Jukon syksyn lastennäytelmään: Ystävienpäivä.

Viime sunnuntaina vietin teatterilla treeneissä useamman tunnin, kun Minja ja Maria testasivat pukuja tosi toimissa. Hieman tuli viilattavaa, jotta puvut täyttäisivät paikkansa. Näytelmätekstissä on viittauksia kierrätykseen ja nämä puvutkin on väkerretty kierrätyshengessä, sillä kaikki tekoturkis on sieltä ja täältä kerättyä ompelujätettä/vanhaa varastoa/vanhoja vaatteita purettuna.

Oheiset kuvat nappasin harjoitusten tiimellyksessä ja puvutkin ovat vielä näissä otoksissa viimeistelyä vaille.

Mukava ompeluprojekti ja hieno näytelmä, joten tervemenoa katsomaan esitys!

Mitäs täältä laatikosta löytyykään?

Nam-nam! Herkullista keittoa.

Näin uidaan koiraa...

Luvian pitäjänpuku

Jatkanpa pitäjänpukulinjalla, kun oon hyvään vauhtiin päässy.

Mielenkiinto Luvian pitäjänpukua kohtaan heräsi, koska mummuni jäämistössä Luvian pitäjänpuku on. Puvun historiaa selvitellessäni törmäsin vuonna 1985 ilmestyneessä Toini-Inkeri Kaukosen Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut -kirjassa mainintaan, että Luvialle on aikoinaan suunniteltu ihan kansallispukukin.

suora lainaus kirjasta sivulta 331:
"Luvialla on 1900-luvun alussa sommiteltu kansallispukumalli, joka muistuttaa Schvindtin julkaisemaa Säkylän ensimmäistä pukua punapohjaisine raitaliiveineen ja hameineen ja pystyraitaisine esiliinoineen. Puvun dokumentointi ei ole tiedossa; Kansallismuseossa ei ole tällaisia Luvian puvun kangasmalleja."

Mummuni puvun ompeli1980-luvun alussa hänen sisarensa Asta, joka ompeli myös toisen sisarensa tyttärille kyseisen puvun. Asta muisteli mummuni pukua tarkastellessaan, että se on ilmeisesti hänen ompelemistaan puvuista viimeinen, koska siinä on liiviosan vuori ohuemmasta kankaasta kuin muihin pukuihin tuli. Näihin Astan ompelemiin pukuihin lankanapit ompeli hänen sisarensa Kyllikki.

Puvun valmistuksen 1980-luvun alkupuolella organisoi kotiseutuyhdistys Luvia Seor ry ja puuhanaisena oli Astan muistin mukaan Pirkko Kylmälahti (edesmennyt). Puvun punapohjainen raitakangas sekä esiliinan raitakangas kudottiin 'talkoohengessä' useamman paikallisen kutojan voimin ja hamekankaan kutomisesta sai tuolloin 'huiman' 2 (kahden) markan palkkion. Myös Astaa oli pyydetty kutojaporukkaan, mutta hän ei ollut siihen lähtenyt mukaan. Kankaitten malli otettiin yhdeltä kuntalaiselta (Eeva Hermonen) löytyneestä - ilmeisesti alkuperäisestä - Luvian kansallispuvusta. Kyseistä pukua Asta ei kuitenkaan koskaan ole nähnyt, joten toistaiseksi jäi arvoitukseksi oliko alkuperäinen puku yksiosainen liivihame vai erillinen liivi ja hame. Tämä 'uusioversio' on liivihamemallinen.

Asta kertoi, että Luvia Seor ry:n nykyisistä toimihenkilöistä mm. Marja Kaski voisi antaa lisätietoja puvun suunnitteluvaiheista, mutta en ole vielä ehtinyt ottaa häneen yhteyttä. Lisäksi olisi mielenkiintoista nähdä tuo puvun esikuvana ollut alkuperäinen puku, mikäli se vielä on olemassa.

Puvun osat:

• liivihame
• kotikutoinen punapohjainen, jossa mustia/vihreitä raitoja
• kupukantanapit koristeena, varsinainen kiinnitys piilonapituksella
• hameosa laskostettu vyötäisiltä edestä taaksepäin suuntautuvin laskoksin - keskitakana vastalaskos
• pusero
• nykyaikainen kaavoitus
• kiinnikkeenä pieni paljinsolki (kuvissa lainattu Kaukolan puvun solkea, koska alkuperäinen hukassa) ja nepparit
• manseteissa lankanapit
• esiliina
• raidallinen puuvilla/pellava
• tasku
• villa ja käsin punottu nauha
• ommeltu kapealla siksak-ompeleella
• nauhassa lankoja seuraavasti
• 12 punaista 
• 4 tumman vihreää
• 4 kirkkaan vihreää
• 8 mustaa
• 4 valkoista
• päähine
• tykkimyssy tai nauhat

Kuvassa puku on päälläni noin suurinpiirtein puettuna ja kuten tarkkasilmäisimmät huomaavat, niin kokokin on jonkin verran liian pieni.

Luvian pitäjänpuku 1980-luvun alusta

Ja vertailun vuoksi Kaukosen kirjassa viitattu ensimmäinen Säkylän kansallispuku

Säkylän ensimmäinen kansallispuku (Schvindtin suunnittelema)
kuva lainattu: http://www.rauma.fi/raumanseutu/Pdf_tiedostot/Paikallishistorian_opetusmateriaali/kansallispuvut_ja_muinaispuku.htm

Eurajoen pitäjänpuku

Etsiessäni tietoja Rauman seudun kansallispuvuista törmäsin tietoon Eurajoen pitäjänpuvusta. Mielenkiintoni heräsi ja sain selville, että puvun materiaaleja ja ohjeita saa ostaa Raumalta Kajavalta. Onnekseni olin menossa Raumalle muutenkin eli Pitsiviikoille katsomaan näyttelyitä ja osallistumaan käpypitsikurssille. Samalla pistäydyin katsomassa puvun ohjeita, josko sen joskus tekisi itselle.

Edellä jo linkittämältäni sivulta löytyi puvusta seuraavaa tietoa:

" Eurajoen pitäjänpuku on tehty kunnan 130-vuotisjuhlan kunniaksi ja se julkaistiin vuonna 1999. Puvun on suunnitellut Maija-Liisa Wallenius.

Vuonna 1664 Eurajoella jaettiin perillisten kesken Miina-vainajan omaisuus, punainen hame ja villaröijy. Pitäjänpuvun suunnittelu perustui perukirjasta saatujen tietojen lisäksi pitkälti Satakunnan museosta saatuihin tietoihin 1700-luvun länsisuomalaisesta pukutyylistä. Puvussa korostuvat myös Eurajoen lipun värit, punainen ja musta. Puvussa on vahva 1700-luvun leima."

 Puvun ohjeita Kajavalla selaillessani sekä Seijan kanssa jutellessani sain hyvää lisätietoa puvun materiaaleista ja valmistuksesta, sekä sen suunnitteluperusteista. Laitan tähän muistinvaraisesti nyt asioita, joten älkää lynkatko, jos jokainen kohta ei olekaan ihan oikein.

• puku valtaosin käsinommeltu
• suunniteltaessa päädytty siihen, että puvun kankaita mahdollisimman hyvin vastaavat kankaat etsitään jo olemassa olevista Vuorelman valikoimiin kuuluvista kansallispukukankaista
• puvussa ei ole pitsejä ja tähän oli päädytty suunnitteluvaiheessa vedoten aikakaudella vallinneeseen ylellisyyslakiin, joka kielsi pitsien käytön

• hame
• vyötäisiltä vetopoimutettu
• kangas Hämeen naisen puvun punaista verkakangasta
• liivi
• kangas Räisälän puvun mustaa liivikangasta
• kiinnitys napinlävistä pujotettu nyöri
• paita
• pellavaa
• hieman vajaamittaiset, väljät hihat
• solki kiinnittimenä edessä
• esiliina
• puserokangasta
• ei pitsiä
• tasku (ei näy kuvassa)
• Hämeen puvun mukainen punamusta
• päähine
• pellavainen tanu
• ei pitsiä
• huivi
• kirkkosilkki oman valinnan mukaan

Kaikkinensa ohjeistus oli erittäin hyvä ja seikkaperäinen, joten sen perusteella on helppo puku aikanaan valmistaa, jos siihen päädyn.

Eurajoen kunnantalolla on kuulemma valmis puku nähtävillä, joten sinne pitää suunnata sitten jossain vaiheessa  pukua katsomaan lähemmin. Lainaan tähän tuolta ensimmäisestä nettilähteestäni löytämäni kuvan puvusta (ties vaikka tuo toinen sivusto jossain vaiheessa häviäisi, niin on sitten joku kuva tallella).

Eurajoen pitäjänpuku
kuva lainattu: http://www.rauma.fi/raumanseutu/Pdf_tiedostot/Paikallishistorian_opetusmateriaali/kansallispuvut_ja_muinaispuku.htm

Älä hylkää kissaa!

Poimin vanhasta blogistani edelleenkin ajankohtaisen muistutuksen kesäkissoista:

Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.

"Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.

On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa,

tuo metsäkin huokuu pelottavasti, kuurassa on jo maa."

Ovi aukeni silloin, kun  mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa,

ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.

Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi,

kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.

Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja,

sill' on jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.

Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on,

vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.

Nyt kissojen taivaassa hyljätty on,

siellä kyynel on pyyhitty pois.

Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.

Via Dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.

Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin?

Liisa Aaltonen

Pyydänkin sinua, blogini lukija, kopioimaan tämän päivityksen blogiisi. Pyydän myös, että pitäisit silmällä ympäristöäsi ja ilmoittaisit hylätyistä kissoista ja koirista paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle. Yhteystiedot Suomen Eläinsuojeluyhdistysten Liiton eläinsuojeluvalvojille ja jäsenyhdistyksille löytyvät täältä.

Lähiruokaa omasta puutarhasta

Mikä ihana vuodenaika nyt onkaan meneillään, kun aamupalaksi voi käydä napsimassa oman puutarhan tuotteita suoraan puskista.

Ensin satoaan tarjosivat poikkeuksellisen runsaana metsämansikat, sitten Polka-puutarhamansikat. Nyt ovat vuorossa lähimmillään ihan pihassa ja puuliiterin takana kasvavat mustikat ja viinimarjatkin - punaiset, mustat ja valkoiset - antavat jo herkkupaloja. Karviaiset ovat hieman vielä raakoja, mutta ei mene niidenkään kanssa montaa päivää, niin kypsiä jo löytyy ensimmäisiin herkuttelutuokioihin.

Omenoiden kanssa tänä vuonna onkin vähän niin ja näin, kun kappalemäärän saa laskea melkein yhden käden sormin. Osuutta lienee silläkin, että kolme vanhoista - lahoista - puista pääsi omenapuiden taivaaseen jokin aika sitten ja vanhuksista ainoa elinkelpoinen ei kovin runsasta satoa tänä vuonna tee. Muutama vuosi sitten istutetut neljä uutta omenapuuta jo yrittävät kasvattaa satoa, mutta kovin niukasti eli vain kaksi omenaa tulee uusista puista.

Viinimarjasadosta näyttää muodostuvan sen verran runsas, että tiedossa on useampi tunti mehustamista. Mansikoitakin on tullut niin runsaasti, että niistä osan raaskii laittaa myös mehustumaan. Tuttavalta lienee tiedossa taas aroniaa oman pihan marjojen jatkoksi, joten melkoista sekametelimehua saa tänäkin vuonna keitellä. 

Tervetuloa!

Päätin aloittaa uuden blogin ihan puhtaalta pöydältä, kun edellinen blogini vammautui palveluntarjoajan ongelmien vuoksi. Samalla vaihdoin palveluntarjoajaa ja toivonkin, että suhteeni Bloggerin kanssa kestää menestyksekkäästi useita vuosia.

Tulen kirjoittelemaan käsitöistä, opiskelustani vaatetusartesaaniksi, kissoista, remontista, puutarhasta ja milloin mistäkin, mikä mieleen juolahtaa. Toivon, että viihdyt seurassani.

Sanahelinää kevätflunssan keskeltä

Phyi!

Mulla tais olla liian kiva Prahan reissu, kun hetimiten koto-Suomeen palattuani sain hirmuisen kevätflunssan. Pari päivää ehdin omassa koulussani oleilemaan eli epätoivon vimmalla selvittämään, mitä kaikkea on poissaolokuukauteni aikana tapahtunut ja mitä pitäisi kevätlukukaudesta jäljellä olevana aikana vielä tehdä. Hommaa tulee todellakin tulevien viikkojen aikana olemaan niin koulussa kuin kotonakin, mutta eiköhän siitäkin taas selvitä, kunhan tämä flunssan pirulainen on selätetty.

No niin, se siitä viu-viu-vali-vali -osastosta ja sitten iloisempiin aiheisiin...

Kevät etenee mukavasti myös kotioloissa, vaikka mies varoittelikin ennen paluutani, että vuodenaikatilanne tulee kotona olemaan sama kuin Prahassa oli kuukausi sitten. Noh, ei se mitään. Saan elää toisen kevään tänä vuonna. Tuolloin kuukausi sitten Prahassa kirsikkapuut kukkivat täydellä teholla ja huhtikuun lopulla syreenit ja omenapuut aloittelivat kukintaansa. Kotisyreenipensas näyttää vasta tekevän lehtisilmuja. Omenapuutkin vielä tovin antavat odottaa itseään.

Paljon jäi reissusta mukavia muistoja mieleen ja näin viikko paluun jälkeen jotain jo on selkeytynytkin päässä. Viimeisenä reissupäivänä sikäläisen tuttavani isä esitti kysymyksen, että mikä on reissussa/kaupungissa/maassa ollut mukavinta. Tuolloin en kyennyt vastaamaan kuin sen, että kaikki on niin sekaisin päässä vielä, ettei pysty selkeästi yhtä tai kahta asiaa nimeämään. Nyt jotain jo kykenen sanomaan eli parasta olivat satunnaisessa järjestyksessä

• ystävälliset ihmiset
• kaunis vanha kaupunki (Praha)
• koululla vallinnut opiskelua tukeva ilmapiiri ja ihanan pienet oppilasryhmät
• paikalliset tuttavat, joiden ystävällisellä avustuksella pääsin näkemään myös tavallista tsekkiläistä arkea

Näissä mietteissä katselen tuota hyllyllä makoilevaa jättikokoista keltaista Hippo-säästöpossua ja mietin, kuinka äkkiä saisi kasaan matkakassan seuraavaa Tsekin matkaa varten.

Koto-Suomessa jälleen

Phuuuh!

Neljän viikon reissu Prahaan on takana ja olo on varsin väsähtänyt. Viime yönä kotiuduin ja vaikka kroppa on jo Suomessa, niin pää tuntuu jääneen vielä Prahaan. Hiukkasen siis totuttelua tässä paluussa on.

Reissu oli kaikkinensa onnistunut. Ensin lomaviikko tuon perheen komeamman osapuolen kanssa ja sen jälkeen kolme viikkoa tiivistä opiskelua. Tutuksi tulivat pikatahtia elävän mallin piirustus, korinpunonta, neulapitsin valmistus sekä tsekkiläisen ja suomalaisen pitsinnypläyksen erot. Vielä on jokaisessa osa-alueessa treenaamista, mutta alku on selvitetty jo.

Viimeiset päivät Prahassa olivat erittäin helteisiä mittarin kohotessa yli 30 asteen. Kuulemma eilinen päivä eli lauantai oli Prahassa lämpimin huhtikuun 28. päivä 200 vuoteen. Itse kyllä olin paikallisen tuttavan kanssa eilisen päivän Prahan ulkopuolella nautiskelemassa aurinkoisesta säästä luonnon keskellä.

Viimeisen päivän ihaniin yllätyksiin lukeutui myös tuttavani kertoma tieto, että parin ostamani nypläyskirjan kirjoittaja on hänen tuttujaan. Seuraavalla reissulla pääsenkin mahdollisesti tapaamaan kyseisen nypläyksen taitajan. Ihanaa!

Kuvia matkan ajalta kertyi liki 3000. Muutama tovi menee niitä käydessä läpi ja valitessa opiskelujaksosta kertovaan portfolioon sopivimmat/kuvaavimmat otokset. Ehkä kuitenkin lepään hetken ja nautin kotiolosta ennen urakkaan ryhtymistä.

Veselý Kopec - museoalue Prahasta itään

Pääsiäismaanantaina vierailimme paikallisen pariskunnan kanssa Veselý Kopecin museoalueella.

Matkan varrella näkyi ihka elävinä paikallisia tuotantoeläimiä

Museoalueella esiteltiin entisaikojen elämää. Maataloudessa käytetyt välineet olivat kovin tutun näköisiä

Sahakaan ei muodollaan yllättänyt

Sen sijaan paikallinen hirsirakentaminen aiheutti hämmennyksen suomalaiseen tyyliin tottuneelle, sillä hirret oli muurattu yhteen.

Myös kattopäreet olivat erimallisia, mitä Suomessa käytetyt

Eivätkä mehiläisten asumuksetkaan ihan tutun näköisiä olleet

Ei tsekkiläistä paikkaa ilman marionetti-nukkeja. Tässä nuket roikkuvat kiertävän nukketeatterin vaunun seinällä.

Ihka aito separaattorikin tuli vastaan yhdessä museoalueen talossa

Pussin saa suljettua tiukemmaksi, kun on käytössä sopiva apuväline

ja saappaatkin on mukavampi riisua avustettuna

 Ja vielä mallipala kylän sähköasennuksista

Museoalueelta ajoimme suht lähellä olleeseen kylään, jossa piipahdimme oppaamme vanhempien luona lounaalla.

 
Pääsimme lisäksi ihailemaan oppaamme isän valmistamaa kaksipuolista aurinkokelloa. Siis kyllähän jokainen itseään kunnioittava aurinkokellonvalmistaja huomioi kellossaan joka vuotiset ajansiirrot eteen ja taakse päin. Tässä kellossa homma hoituu kääntämällä kellotaulu 180 astetta ympäri.

Vituksen katedraali, Praha

Kuten edellisessä postauksessa lupasin, niin tarina jatkuu vierailusta Vituksen katedraaliin. Sinällään visiitti kyseisessä paikassa meinasi olla kovin kiireinen, kun kyseisenä päivänä paikka suljettiin poikkeuksellisesti turisteilta jo klo 17. Tämä sen vuoksi, että siellä oli alkamassa pääsiäismessu.

Hulppea rakennus ulkoapäin (tässä takapuolelta)

ja vielä hulppeampi sisältä:

Useimpien katedraalissa kävijöiden huomio lienee kiinnittynyt upeisiin ikkunoihin

      

ja kaikkialla kiiltäviin kultauksiin

Vaan moniko on huomannut ulkopuolen aitarakennelman horoskooppikuvat,

katedraalin sisällä olevan pääkallon luineen,

oman mielipiteensä esittävän pikkuenkelin tai

kesken saarnan nukahtaneet sotamiehet?

Ai, että kiinnitinkö huomion erilaisiin asioihin?
Kyllä. Ja seuraavillekin vierailukerroille jäi vielä paljon pientä piperrystä tutkittavaksi.

Linnanneitona Prahassa

Nyt on sopivan rauhallinen aamuhetki kirjoitella käynnistä Prahan linnassa. Vaihtokavereina olevat opiskelijat lähtivät käymään linnassa ja kun itse kävin siellä perheen komeamman osapuolen kanssa pari viikkoa sitten pääsiäisenä, niin järjestin itselleni vaihtoehtoisen aamupäiväohjelman.

Linnan alueella kulkiessa havaitsi, että 'muutama' tunti on aikoinaan työväeltä mennyt linnan rakennusten värkkäämiseen. Komeaa ja hulppeaa oli.

Linnapäivänä oli viileähkö keli ja vettäkin pirskotti taivaalta jossain vaiheessa. Myös tuuli lisäsi mahtiaan päivän edetessä ja iltaviiden-kuuden pintaan ei todellakaan enää tehnyt mieli lähteä Petrinin kukkukalle maisemia ihailemaan. Ei sieltä tosin olisi kunnolla mitään nähnytkään, kun sää pilvistyi. Linnan vartiosotilaatkin vaihtoivat päivän mittaan lämpimämpään varustukseen.

Linnan alueella oli useampi piha-alue. Kakkospihaa vartioivat pyhät miehet St. Paulus ja St. Petrus eli Paavali ja Pietari ellei suomennustaitoni ihan metikössä ole.

Puolen päivän vahdinvaihtoa odotellessa huomio kiinnittyi ykköspihan porttien 'rauhanomaisiin' patsashahmoihin. Äläs täällä rettelöi, ettei käy kalpaten.

 

Vahdinvaihtoa tahdittivat soittoniekat linnanpihan rakennuksen kakkoskerroksen ikkunoista käsin. Tämä olikin varsin hyvä musisointipaikka.

Itse vahdinvaihto oli varsin tylsää katsottavaa. Marssimista sinne ja tänne ja varsinaiset tapahtumat jäivät piiloon vaihtoon osallistuvien vartijoiden muodostaman rivin taakse. Yleisölle merkattu katselualue oli nimittäin varsin kelvottomassa paikassa tapahtumiin nähden.

Tuulisella pihalla värjöttelyn jälkeen sisätilat houkuttelivat varsin ripeästi. Alkoi siis useamman tunnin katselu- ja kuvausurakka. Kruununjalokivien kopioita saimme ihailla varsin alkuvaiheessa Starý královský palác -rakennuksessa eli vanhassa kuninkaallisessa palatsissa. Alkuperäiset kuuluivat olleen jossain varsin hyvässä jemmassa useamman lukon takana.

 

Jossain vaiheessa huomio kiinnittyi ovien saranoihin ja kahvoihin. Niitä tulikin kuvattua lukuisa joukko erilaisia lähinnä suunnitteluprojektien inspiraation lähteeksi.

Tämä upea kattomaalaus tuli ikuistettua kierroksen aikana. Jos muisti ei ihan pätki kokonaan, niin liekö ollut Bazilika sv. Jiří, jonka katossa tämä komeili.

Linnanneidon huoneeksi sisustetussa tilassa oli myös entisaikojen sisäpotta

sekä tietenkin siimahäntien surmanloukku. Julmaa touhua, kun hiiri houkutellaan purkkiin ja siellä sitten räpistelet, etkä minnekään pääse.

Golden Lane (Zlata ulicka) on linnan alueella oleva entisaikojen asumuksia esittelevä kokonaisuus. Kuvien onnistumista haittasi täällä varsin reippaasti jokaisen huonetilan rajoittimena olleet lasiseinämät, joilla ilmeisesti haluttiin suojella tiloja innokkaiden turistien hyökkäyksiltä. Ompelijan työtilasta tuli ikuistettua tällainen yksityiskohta.

Ei linnaa ilman tyrmäosastoa. Synkkä maailma omine 'viehättävine' kalustuksineen.

Ja lisää symppistavaraa linnan alueelta.

 Tämä herrahenkilö oli varsinkin naisturistien suosima kuvauskohde.

Kierroksen loppuvaiheessa, ennen Vituksen katedraaliin tutustumista, iski hillitön liikuntahimo, jonka seurauksena piti kiivetä 287 kierteistä porrasta ylöspäin. Kyseessä siis katedraalin rinnalla oleva torni ja sieltä avautuva hulppea näköala.

 Jotain korkeudesta kertonee tämä kuvapari, jossa sama obeliski on kuvattuna yläilmoista ja katutasosta.

       

Tornin näköalatasanteelta pääsi ihailemaan myös Vituksen kukkoa lähietäisyydeltä.

Maisemien katselun ja useiden kuvien jälkeen edessä olivat samaiset 287 porrasta alaspäin.

Alhaalla odotti pääsiäisen aikaan sopiva pihakoristelu

Seuraavaksi vietimmekin hyvän tovin Vituksen katedraalissa. Siitä sitten lisää seuraavalla kerralla.