Miten saada kissa kutsusta sisälle?

Meillä on ollut pienoisena ongelmana jo jonkin aikaa, että Pörri kaikessa jästipäisyydessään ei kovin hyvin tule kutsuttaessa sisälle. No, kuka sitä nyt orjia tottelisikaan. Vaan eipä tajunnut tuo kissa, mihin narahti, kun käytin houkutteena purkkiruokaa.

Menetelmänä siis klassinen Pavlovin koirateoria, jossa koirat ehdollistettiin kellon ääneen juuri ennen ruokailua. Tässä tapauksessa vain ruokaa edeltää emännän kaikuva kutsuhuuto ja kissitys. Tulee muuten tuo Pörriäinenkin aika vinhaa vauhtia pihan yli loikkien, kun kutsun kuulee. Ja hirmuinen kiire kisulaisella on syöksyä ovesta sisään ja suoraan ruokakupille odottamaan herkkuja eli purkkimuonaa.

Missähän vaiheessa katti tajuaa, että purkkimuonatarjoilu on kuitenkin vain kerran päivässä?

Aronia-show

Pääsin eilen tuttavani aronia-aidan kimppuun ja tuloksena oli neljä ämpärillistä ihanan herkullisia marjoja. Nam! Samalla reissulla näin, millainen ihana kollipoika meidän Melun veljestä, Manu Mantelista on kasvanut. Oikein komea ja lutunen kolli, kuten veljensäkin. Sylissä viihtyi hyvän tovin ja hurisi niin kauniisti, että... Harmi, ettei ollut kameraa mukana, niin olisin voinut kuvata Manun ja esitellä tämän postauksen yhteydessä teille muillekin.

Marjojen poimintaurakka oli sen verran uuvuttava urakka - osin vesisateessa - että päätin jättää säilönnän tälle päivää. Oikein mukavaa sunnuntaipuuhaa. Päätin tehdä mehun tällä kertaa niin, että syötin aroniat mehulingon läpi ja sitten kiehautin mehun pikaisesti, lisäsin sokerin joukkoon ja kaadoin valmiin tuotoksen pulloihin. Mehua tulikin oikein mukavasti. Osan marjoista pakastin kokonaisena ja osan soseutin. Lisäksi sekoitin mehustuksesta syntyneen siemen-kuorimössön soseen joukkoon eli yhtään ei marjoista päätynyt kompostiin. Lopputulos onkin varsin komea: 10 litraa kevyesti sokeroitua sosetta, 6,5 litraa kokonaisia marjoja ja 9,5 litraa mehua. Kyllä näillä kelpaa talven mittaan herkutella.

Kovasti jo polttelee istuttaa muutama aronian taimi. Silloin voisi napsia ohikulkiessaan marjoja suuhunsa milloin haluaisi. Noh, muutama vuosi vielä, niin eiköhän aroniaa löydy jo omasta pihastakin.

Kaavoitusta, ompeluharjoituksia, protoja,...

Työntäyteistä pakerrusta ovat lähiviikot olleet eli koulussa on päästy vauhtiin ompelu- ja suunnitteluopinnoissa.

Aiemman postauksen ihmishahmoista on edetty hameen suunnitteluun ja jotain suht valmistakin on sillä saralla jo tullut. Omilla mitoilla piirtämäni hameen peruskaavan perusteella ompelemaani testihameeseen sain eilen sovitusapua ja tällä hetkellä on työn alla korjatulla kaavalla ihan oikea hame. Huomenna toivottavasti pääsen jo kaavoittamaan suunnittelemaani hamemallia ja sit pikipäin myös leikkaamaan ja ompelemaan sitä. Kuvia hameesta sitten tuonnempana, kun saan sen valmiiksi.

Nyt pitkästä aikaa mulla on taas omien mittojen mukaan tehty viimeisen päälle trimmattu hameen kaava, joten hameita saattaa lähiaikoina syntyä muitakin kuin nuo koulutyönä ommeltavat. Niitä hamekuvia saattaakin siis tulla useampia.

Parin viikon päästä koulussa onkin sit jo vuorossa paitapusero-tyyppisen paidan/tunikan suunnittelu ja valmistus. Paidan pitää sopia nyt valmistettavan hameen kanssa käytettäväksi, joten sekin kyllä tuli jo suunniteltua valmiiksi tuon hamesuunnittelun ohessa. Pääsen siis hameen ompelun jälkeen vauhdilla kaavoittamaan paitaa.

Sää on meidän kulmilla muuttunut varsin syksyiseksi sateineen ja tuulineen, joten on hyvää aikaa puuhastella kaikkea sisällä, kun ulos ei ehdoin tahdoin viitti nokkaansa tunkea. Eilen otin taas puikot käteeni ja tikuttelin joutessani muutaman tiskirätin ikuvanhasta Finlaysonin Karoliina-langasta (85 % puuvilla, 15 % viskoosi). Mukavan tuntuisesti soljui puikoilla ja todennäköisesti toimii rättinä vallan mainiosti. Testikäyttöön saakka en ensimmäistä tiskirättiä vielä ole saanut.

Eihän sitä postausta ilman kissakuvaa, joten laitetaanpa tyrkylle meidän Pörri-pieni, josta on lujaa vauhtia kehittymässä loistava vahvistus meidän hiirenpyytäjäkissojen joukkoon. Tätä kissa ei sadekeli haittaa, kun reippailee ulkona. Välillä tulee sisälle niin tuhannen rapaisena, että melkein hirvittää, mut kissaa itseänsä ei kuraiset tassut ja mahan alus sekä märkä selkämys näytä haittaavan yhtään. Ja sitten, kun turkki on putsattu, niin on hyvä asettua nojatuoliin päivätorkuille.