Yllätyksiä ja edistystä

Hetken blogihiljaiselon jälkeen kommentteja remontin etenemisestä.

Ahkerasti purkaen on aika kulunut. Keittiön ja eteisen lattia on purettu kokonaan ja siinä ohessa hävisivät kokonaisuudessaan myös wc ja suihku.

Myös uutta on jo rakennettu. Keittiön ja eteisen lattiaeristeet on uusittu ja uudet vesiputket vedetty koko taloon. Eilisiltana (27.12.2008) saimme tehtyä eteiseen uuden lautalattian ja tänään onkin sitten vuorossa keittiön lattialaudoituksen teko. Ulkona on kymmenen astetta pakkasta, joten terassilla on hiukkasen viileää sahata lautoja sopivan mittaisiksi.

Eilisen aamupäivän kulutimme huonekaluliikkeissä etsien jenkkisänkyymme päätyä. Päätyä ei lopunjaossa löytynyt, mutta löytyi keittiöön uusi ruokailuryhmä, joka nyt odottaa paketissa kokoamista apukeittiön nurkassa. Lisäksi löysimme divaanivuodesohvan olohuoneeseen. Sohva on toimitusmyyntitavaraa ja saamme sen vasta helmikuun loppupuolella. Pitkä toimitusaika ei haittaa tässä tapauksessa yhtään, koska meillä on pieni mahdollisuus saada remontista suurin osa tehtyä ennen kuin sohva on noudettavissa.

Toimitus sittenkin ajoissa

Yllätys-yllätys! Keittiökalusteiden toimitusaika ei venähtänyt luvatusta. Saimme tänään kaappirunkojen lisäksi myös jo työtasot. Vain ovet puuttuvat vielä ja näille ounasteltiinkin jo alunperin pidempää toimitusaikaa.

Keittiössä riittää hyvinkin vielä puuhaa ennen kuin kaappien asennuspuuhiin päästään. Tällä hetkellä työstettävänä on hormin pintarappaus. Ohuina kerroksina tuo syntyy, vain puolisen senttiä päivässä lisämassaa pintaan, mutta kyllä se siitä. Epätasainen muurauspinta vaatii useamman puolisenttisen ennen kuin pinta on tasainen.

Apukeittiöstä muotoutuu lähipäivinä kaapinrunkojen kasauspiste. Leikkaa, liimaa, askartele! Ja ta-daa - uudet kaapit ovat syntyneet. Nuo kaapit ovat paljon helpompia kuljetettavia osina ja eihän siinä lopunjaossa niin kauhea vaiva ole niitä itse koota palasista.

Pikkukissitkin ovat omalta osaltaan osallistuneet remonttiin tutkimalla tänään erittäin tarkasti paikaltaan siirretyn puuhellan hormiliitoksen. Tutkimustyöntuloksena oli kaksi nokista pikkukisua, jotka olivat silmin nähden tyytyväisiä uuteen löytöönsä ;-)

Remontti jatkuu purkaen

Reilu viikko on vierähtänyt keittiötä, apukeittiötä, suihkua ja vessaa ahkerasti purkaessa. Siinä sivussa on tullut harjoiteltua elämää ilman juoksevaa vettä. Tai kyllähän tuo vesi komeesti navetalta sisään juoksee ämpäriavusteisesti ;-)

Tällä hetkellä keittiö ja suihku ovat vain luurankoja entisestä olomuodostaan. Jotain uuttakin on jo tehty, ettei ihan vain purkamiseksi ole viikko mennyt: keittiön ja apukeittiön katto ovat saaneet uuden valkoisen maalikerroksen pintaansa.

Keittiön uudet kaapistot pitäisi saada liikkeestä ensi torstaina. Hieman uskallan epäillä, onko toimitus luvattuna ajankohtana. Toisaalta, isoa vahinkoa ei tule, jos kaapit saadaan muutama päivä myöhässä luvatusta, koska työtä on vielä reilusti ennen kaapin runkojen asennusta.

Reilu kuukausi 'omassa kodissa'

Pikkupiiperot, Fiinu ja Tiinu, ovat nyt asustaneet meillä reilun kuukauden. Huima kehitys pakoilevasta, arasta pikkukissistä reippaaksi kissaneidiksi on totta kumpaisenkin kohdalla.

Fiinu on jo hyvin määrätietoinen, 'oman arvonsa tunteva' kissaneiti. Aikoitellen tosin vieläkin säntäilee pakosalle, jos liian rivakasti lähestyy, mutta rohkeasti ottaa kontaktia.

Tiinu on enempi 'sohvaperuna' ja nauttii suunnattomasti rapsutuksista, etenkin korvien seutuvilta ja päästä pitää rapsuttaa oikein voimalla. Ellet käytä kissineidin mielestä riittävästi voimaa, niin siihen annetaankin sitten selkeät ohjeet ;-)

Kissit lepäävät

Mini-mammalla on toisinaan varsin persoonallinen lepoasento

Melu ja Casper (in memoriam) tykkäsivät nukkua sylitysten. Casper aikoinaan Mini-mamman ulkoillessa hoivaili pentuja. Melu tuosta pentueesta jäi itselle ja hyvin Casper pikkukollin opetti kunnon kollin tavoille. Nyt Melu vuorostaan opastaa pikkupiiperoita.

Pikkukissien vahtiminen on rankkaa

Melu-kolli on ottanut urakan pikkupiiperoiden kasvattamisesta kelvollisiksi kissoiksi. "Isoveljen" vastuu on valtava ja välillä pitää hiukkasen levätä.

Pikkupiiperotkin ovat kasvaneet reilusti, eivätkä ole enää pikkukissejä, vaan reippaita teinikissoja. Tässä kuvassa ovat makuuhuoneessa remonttia paossa. Fiinu on kuvassa etuvasemmalla ja Tiinu kurkistelee takaa.

Molemmat ottavat mieluusti vastaan rapsutteluja ja kehräävät kiitokseksi todella kauniisti. Hiljaisia otuksia ovat muuten edelleen. Villikissan tausta vaikuttaa muutoinkin, sillä pikkuiset ovat aikoitellen hyvinkin varautuneita ja lähestyminen pitää tehdä riittävän varovaisesti.

Remonttia, remonttia, remonttia...

Taas päästiin vauhtiin remontissa tai oikeammin purkamisessa vielä tässä vaiheessa. Keittiö, apukeittiö, eteinen, wc ja suihku sekä siinä sivussa koko talon vesiputket uusittavana, huh!

Tässä muutama kuvatuinen keittiön purkutyön tuloksista:

   

Melu-kolli

Pitääpä vielä esitellä tuo meidän kollipoika, joka tunnetaan myös erittäin tehokkaana itsekulkevana hiirenloukkuna. Melu on Mini-mamman lokakuussa 2007 syntyneen pentueen 'jäänteitä'. Viisi pientä piiperoista muutti uusiin koteihin ja Melu-kolli jätettiin ihan tarkoituksella Minin avuksi pyyntitöihin.

Kolli ei välitä, vaikka ulkona kuinka myrskyäisi, 'työt' hoituvat moitteetta.

Voi onnen päivää!

Iloinen yllätys odotti kotiin saapuessa. Melu-kollia huhuilin sisälle, niin kutsuun vastasikin ensimmäisenä reilun kaksi viikkoa kateissa ollut Mini-mamma. Hyvinvoivan oloinen kissi juoksi sisälle. Missä lie naapurustossa, metsän takana, ollut 'päivähoidossa'. Kuva valitettavasti vain on hieman heikkolaatuinen, kun pikipäin sen kännykän kameralla napsaisin.

Epämääräistä haahuilua

Mitähän noille kaikille tilkku-ufoille tekisi ?

Vuosien varrella kertynyt tikkausta vaille valmiita vaikka kuinka monta. Osa vielä puolitoista vuotta sitten tapahtuneen muuton jäljiltä pakattuna laatikkoon. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä valmiiksi, mutta... Ensi töiksi pitäisi varmaan ottaa 'Jäätynyt enkeli' työn alle ja tikata se valmiiksi.

Samalla mallilla on tekeillä myös tummempi sävyinen enkeli

Aloittamisen tuskaa

Tänään olen tuskaillut Elisan katkonaisen nettiyhteyden kanssa. Löysin netistä vihdoinkin Burdan valikoimista kaavan talvitakille, mutta en sitä sitten saanut tulostettua ennen yhteyden katkeamista. Pari tuntia meni 'yleisten häiriöiden' loppumista odotellessa. Nyt on kaava tulostettu ja edessä tovi teippaamista, kun nuo a-neloset pitäis liittää kokonaisiksi kaavoiksi.



Jouluisia tilkkutyöaiheita on myös tullut etsittyä viikonlopun aikana netistä. Jotain pientä tarttunut haaviin. Katsotaan, mitä saan tehtyä ennen joulua. Ainakin työmatkoille junaan pitäisi taas joku käsinompelu taikoa.

Maailman valloitus jatkuu

Pikkupiiperot ovat vaeltaneet uteliaina viikonlopun ympäri taloa. Keittiö on kohta tutkittu läpikotaisin ja Melu-kollin kanssakin on hierottu tuttavuutta.

Yksi asia vain näin emäntänä hämmentää: pikkupiiperot eivät nau-u! Pari pientä naukaisua on vahingossa päässyt kuulemaan, mut siinä se sitten onkin ollut. Hiljaisia pieniä vaeltajia, kun vertaa Meluun, joka nimensä mukaisesti muistaa ilmoittaa läsnäolonsa usein ja äänekkäästi.

Pikkupiiperot ovat tosin kunnostautuneet aktiivisina 'suttaajina' eli ne nuoleksivat kättä innokkaasti silityksen lomassa.

Kesäkissa-asiaa

Pikkupiiperot antavat välillä puhevuoron emännälle:

Blogeja kierrellessäni löytyi Kikiltä tarinaa kesäkissoista ja toive jatkaa viestiä eteenpäin, joten tässä sen nyt teen.

Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään,
"Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa,
tuo metsäkin huokuu pelottavasti, kuurassa on jo maa."

Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa,
ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi,
kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.

Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja,
sill' on jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on,
vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.

Nyt kissojen taivaassa hyljätty on,
siellä kyynel on pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.
Via Dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin ?

Liisa Aaltonen

Pyydänkin Sinua hyvä blogiystäväni, kopioimaan tämän päivityksen kokonaisuudessaan blogiisi, linkkeineen päivineen. Pyydän myös, että pitäisit silmällä ympäristöäsi ja ilmoittaisit hylätyistä kissoista ja koirista paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle.

Teenkin yhteydenoton mahdollisimman helpoksi sinulle ja kaikille blogiasi lukeville: yhteystietoja löytyy (klikkaa linkkiä):

 Suomen Eläinsuojeluyhdistys > SEYn jäsenyhdistykset

Ujous haihtuu

Sainpahan tuon emännän taas patistettua toimimaan näppiksen käyttäjänä ;-)

Ensimmäiset pari viikkoa uudessa kodissa ovat nyt takana ja me Fiinun kanssa olemme jo kovin reippaita. Fiinu yllätti emännän viime lauantaina asettumalla mukavasti syliin kehräämään ja minäkin sitten parin päivän viiveellä toimin samoin. Melu-kolli on vieläkin aika pelottava ja ihmisiä kun tulee samaan huoneeseen, niin me Fiinun kanssa siirrymme tarvittaessa ripeästi piiloon.

Emäntä ja isäntä ovat ihmetelleet, minne Mini-mamma on hävinnyt. Epäilivät jo, että Mini närkästyi meidän tulostamme ja lähti pois kotoa. Mamma on ollut jo yli viikon kateissa. Liekö joku metsäneläin pyydystänyt Minin vai mitähän on tapahtunut ?

tv. Tiinu

Ensikontakti

Hei!

Olemme Fiinu ja Tiinu, kaksi pientä orpokissaa. Tahdomme jakaa tarinamme kanssasi.



Eläinlääkärin arvion mukaan olemme syntyneet kesäkuun alkupuolella. Päädyimme Hausjärven eläinsuojeluyhdistyksen kilttien tätien ja setien hoiviin jostain navetasta syyskuun puolessa välissä. HEYn täti laittoi ystävällisesti treffi-ilmoituksen yhdistyksen nettisivuille


ja olipa HEYn toiminnasta juttu paikallislehdessäkin, joten nykyinen emäntämme ja isäntämme (näin he kuvittelevat, mutta palvelijoitammehan he oikeasti ovat) osasivat tulla kissataloon meitä katsomaan.

Emäntä ja isäntä olivatkin sitten niin mukavia, että halusivat antaa meille molemmille uuden kodin, vaikka oikeasti olivatkin tulleet katsomaan itselleen yhtä uutta kissaa Mini-mamman ja Melu-kollin kaveriksi. HEYn topakka puheenjohtajatäti taisi hiukkasen heitä siihen suuntaan ohjaillakin, että me muuttaisimme mielellämme yhdessä.

Olemme vielä hieman arkoja ja isot ihmiset ovat aavistuksen pelottavia olioita. Muutimme ke 22.10.2008 emännän ja isännän luokse ja kaikki on vielä nii-iin jännittävää! Emännän ja isännän vanhat kissat aiheuttavat meissä myös vielä pelonväristyksiä, mutta oikein kauniisti kehräämme, kun meitä hellitellään. Ja ruokakin meille maistuu oikein mukavasti.