Ei pysty, ei kykene... nyt nukuttaa

Todella mehut imaiseva kurssiviikonloppu takana, mutta oppia tuli kalloon todella mukavasti ja edelleenkin olen sitä mieltä, että kirjansidonta on IHANAA! Pikaisesti yksi kuva viikonlopun tuotoksista eli ihan ihka oikea omin pikku kätösin sidottu ja kansitettu kirja. Kirjoittelen myöhemmin sitten lisää tuosta kurssista, kun ajatus juoksee hiukka sujuvammin, eikä jokaista näppäimen painallusta tarvitse erikseen miettiä.

Kuvassa kirjan etukannessa on pientä kaarevuutta, mutta se häviää, kunhan kirja on puristuksissa kuivumassa liimauksista noin viikon ajan. Ei siis kovin hätäisen immeisen hommaa tämä sidonta. Kuvan kirjalla kokoa noin 15*15 cm ja keltainen pinta on kluuttia eli kirjan kansissa käytettävää erikoiskangasta ja tuo kissakuva on vanha postikortti, joka on upotettu kanteen.

Välimutinaa

Ei, en ole hävinnyt mihinkään, vaikka hiljaiseloa on useamman päivän ajan täällä blogirintamalla ollutkin. Jostain syystä vain ei kirjoittaminen ole sujunut ja on ollut kaikenlaista puuhasteltavaa. Muutama väriliemi on kiehunut hellalla ja lankoja olisi muutama vyyhti kuvattavana, mutta jotenkin ei vain tuo yhteistyö kameran kanssa nyt toimi. Värit vääristyvät ja muutenkin tulee ihan pönttöjä kuvia. Pitänee yrittää paremmalla onnella uudelleen jonain päivänä. Lisäksi viimeisiä käsityön taiteen perusopetuksen kirjallisia tehtäviä olen yrittänyt saada naputeltua koneelle.

Käsityörintamalla on tullut puolentoista viikon aikana virkattua laskelmien mukaan 105 isoäidin neliötä (koko n. 12*12 cm). Nämä lappuset ovat osa suurempaa projektia, joka vaatii vielä huiman määrän lisälappusia. Useampi kerä lankaa on tuossa vieressä odottamassa muuntautumista lopulliseen muotoonsa.

Lisäksi on ollut muitakin kuin lappuprojekteja eli kokonaista kaksi torkkupeittoa on tuossa kasaantumassa ja toisen sain hetki sitten valmiiksi, mutta siitä en voi vielä laittaa kuvia, kun saaja ei ole peittoa vielä nähnyt. Ensi viikolla sitten - toivon mukaan!

Viikonlopuksi on tiedossa touhua ihan täydellä teholla pe klo 17 - su klo 17 väliseen aikaan on tungettu aika hurja kasa oppitunteja kirjansidonnasta. Mielenkiinnolla odottelen kurssia, koska olen jo pitkään halunnut opetella kirjansidontaa. Googlailemalla on netistä löytynyt ihan mukavasti ohjeita, mutta kyllä se aina on helpompaa opetella ihka oikean opettajan avustuksella. Hiukkasen epäilyttää, että tämäkin tekniikka saattaa olla sellainen, että jään pahasti koukkuun. Mistä siis saisi 48-tuntisia vuorokausia, että kaikkea ihanaa ehtisi tekemään? No, sunnuntai-iltana olen viisaampi tuon koukuttavuuden suhteenkin ja ensi viikolla tarjoilen kuvapläjäystä myös kurssin tuotoksista.

Ai niin, meinas ihan unohtua! Siiri on toipunut uusintaleikkauksestaan todella loistavasti ja vaikuttaa siltä, että kiimailut ovat taakse jäänyttä elämää. Eilisiltana kömpi hyväksi toviksi mun viereeni peiton alle hurisemaan. Lisäksi Siirin ja Melun väliset taistelut ovat loistaneet poissaolollaan ja sitä myötä myös Fiinu on rauhoittunut, kun ei tarvii enää ihmetellä, miks idoli-Melu kiusaa Siiriä.

Aatsipoppaa, Sarsa keitti lankasoppaa...

Mainitsin aiemmissa tarinoissani koolanneeni lankoja. Noh, sitähän sitten ihmeteltiin, että mitä on koolaaminen? Niin, olishan tuota voinut hiukka selventää jo siellä alkujaan *läpsii itteään*.

Koolaaminen on lankojen värjäämistä jenkkiläisillä KoolAid-mehujauheilla. Helppoa kuin heinänteko eli mehujauhe + vettä + lanka = värjätty lanka!!! Ilun handu duunaa -blogin Ilu on kirjoittanut ohjettakin aiheesta - hieman taisi kirjoitushetkellä pilkahtaa silmäkulmassa - ja se löytyy täältä. Ja mikä parasta tässä värjäystavassa: sen voi tehdä vaikka puurokattilassa.

Toissa viikolla jo keräilin vajaan kilon koivunlehtiä värjäyskokeilua varten ja innolla keitin väriliemenkin, mutta... joku ihme hyypiö (löytyisköhän peiliin katsomalla?) oli piilottanut alunan eli villalangan värjäys ei sitten lähtenytkään liikkeelle ihan heti. Väriliemi sitten tuossa kattilassaan kannen alla muhi hyvän tovin ja tulipa pintaan jo tasainen homekerroskin, mutta se ei tahtia haitannut. Ylimääräiset kokkareet pois liemestä ja kattila hellalle, sekaan lankaa ja hetken kuluttua alunaa n. 10 % langan kuivapainosta. Nyt kattilassa jäähtyy - ainakin märkänä - uskomattoman kaunista keltaista lankaa n. 150 g. Huomisaamuna huuhtelen langan ja laitan kuivamaan. Taitaa myös olla edessä reipas luontoretki pellonlaitaan koivunlehtiä riipimään, jotta tuota keltaista lankaa saa lisää.

Koivunlehtien lisäksi väripataan voisi hulauttaa myös raparperia, nokkosta, sipulin kuoria, voikukan kukintoja... Nälkä kasvaa syödessä ja kohta pitää kipittää lankaostoksille värjättävää lankaa ostamaan. Ja mikä huolestuttavinta, niin sitä kipittämistä ei tarvitse tehdä fyysisesti, vaan vain napauttaa nettiselaimessa 'oikean' sivun esiin ja tadaa! pankkitili uikuttaa hädissään, kun eurot liihottavat bittiavaruudessa lankakauppaan.

Kuvia ei tässäkään postauksessa nyt ole tarjolla, mutta niitä on kyllä tulossa sitten, kun saan nuo langat kuvauskuntoon eli kuiviksi.

SNY-paketti, koolailua ja vähän muutakin

Tänään iski päälle oikein kunnon touhupäivä. Leivoin leipää ja sämpylöitä ja siinä kun kerran puuhella oli lämpimänä leivänpaiston takia,  niin innostuin koolaamaan hiukkasen lankaa. Otin käsittelyyn puolisen kiloa pässinpökkimän harmaata (siis sellasta perinteisen villasukan väristä) Novitan Seitsemää veljestä ajatuksena saada siitä ensi talveksi vaikkapa liivilangat itelle. Lopputulos oli suorastaan ihana!

Ja vaikka itsellä oli touhua päivä täys, niin ainakin toipilas-Siiri osasi ottaa rennosti.

 

Ja sokerina pohjalla oli tänään Salaisen neuleystävä -vaihdon viimeinen paketti, joka sisälsi muistikirjan, käsilaukkukoukun ja ihanaa Regian sukkalankaa. Näistä keristä saankin itselleni parit kesäsukat. SNY-hommissa on häärinyt Ihmemaan Pinni. Kaikki paketit ovat olleet mieluisia ja osa langoista on päässyt jo puikoillekin. Kiitos Pinni!

Itse lähettelin paketteja Villojen valtakunnan Sinille. Hänkin sai viimeisen lähetyksen tänään, joten voin asiasta tässä jo kertoa.

Tämä oli ensimmäinen SNY-vaihto, johon osallistuin ja ei taida jäädä viimeiseksi, sillä niin mukavaa oli vastaanottaa paketteja ja myös pohtia, mitä omalle 'kohteelleen' lähettäisi. Monesti tuli ostoksilla liikuskellessa kateltua asioita 'sillä silmällä', josko jotain sopivaa pakettiin laitettavaa osuisi kohdalle.

Toipilas-Siiri

Viime viikolla kerroin, miten meidän pieni Siirulainen joutui käymään sterilaatioleikkauksessa uudelleen, kun viime vuonna tehty leikkaus ei mennyt ihan putkeen. Nykyinen eläinlääkärimme teki hyvää työtä ja kissi on toivottavasti nyt lopullisesti vapautettu kiimaoireistaan. Aika näyttää, mutta toivon todellakin parasta.

Yllättävän rennosti Siiri on toipilasaikansa ottanut ja kiltisti popsii tarjoillun antibiootin ja kipulääkkeen. Olisikohan myös lääkkeen jälkeen tarjoillulla kinkun siivulla jotain osuutta asiaan? Haavaansakaan pikkuneiti ei ole ruvennut riipimään, joten silläkin saralla kaikki hyvin.

Näin nautinnollisena kisulainen esitteli haavaansa eilen makoillessaan mun läppärin takana. Tuo teippirullateline antanee jonkinlaista osviittaa haavan suuruudesta. Kisu itsessään on vain 3,1 kiloinen eli ei mikään jättiläinen. Ihan sananmukaisesti meidän kissakatraan pikkukissi, jos koko on mittarina.