Hyvää vappua!

Näin vapun kunniaksi innostuin aamusella leipomaan. Tarkoitus oli vain pikkasen munkkeja pyöräyttää, mutta alkulämmittelyksi leivoin leipää ja sit vasta noita munkkeja. Ja ihan sitten reilusti tuli tehtyä. Tuo kuvassa näkyvä harmaa kulho, jossa munkit ovat, on 10 litran leivontakulho ja se oli alkujaan kukkuroillaan noita munkkeja.

Munkkitaikinan tein tällä ohjeella. Ohjeesta poiketen laitoin mukaan vielä reilun ripauksen kardemummaa. Paras paistoastia munkeille on mehumaijan alaosa. Se on mukavan matala, jotta munkkeihin pääsee mukavasti käsiksi ja samalla kuitenkin sopivan laakea, jotta useampi munkki mahtuu samanaikaisesti paistumaan. Ja arvatkaas huviksenne oliko huushollissa hiukkasen lämmintä tuon leivonta- ja paisto-operaation jälkeen, kun koko homma tapahtui puuhellalla/-uunilla? Sähköhella meillä on päässyt käyttöön tämän vuoden puolella vain kerran.

 

Kuvia valmiista huivista

Aiemmassa postauksessani lupasin lisää kuvia valmistuneesta huivistani ja tässä niitä nyt sitten tulee (kuvaa klikkaamalla se avautuu uuteen ikkunaan suurempana).

Ja huivin strategiset mitat ovat:

Malli: Lankakomeron Kevätpäiväntasaushuivi (ravelry-linkki)

Lanka: Evilla Artyarn 8/2, 260 g eli noin kilometrin verran tähän upposi lankaa

Puikot: KnitPro Symfonie 4,5 mm

Koko: 220*110 cm

Aloitettu: 17.4.2011

Valmis: 30.4.2011

Tästä huivista tulee ehdottomasti yksi suosikeistani. Vaikka useamman ison huivin olen kutonut reilun vuoden aikana, niin tämä on vasta kolmas, mika jää omaan käyttööni.

Pörri

Meidän pikku-Pörriäinen osaa välillä olla tomeranakin vai mitäs sanotte oheisesta kuvasta?

Katti päätti majoittua apukeittiön ikkunan edessä olevien lankalaatikoiden päälle tarkkailemaan pihaelämää. Häntä vispasi oikein kunnolla, kun jotain mielenkiintoista näkyi ja pieni jäkätyskin kuului kissin kurkusta. Laatikko on SmartStore 31 -säilytyslaatikko, jonka mitat ovat  50 (pituus) x 39 (leveys) x 26 (korkeus) cm, joten siitä hieman mittakaavaa kisulaisen tämän hetkiseen kokoon. Ei ihan pikkunarttu ja ikää vasta vuoden verran. Ja luonteesta kertoo kaikkein parhaiten se, että kissa on kuin adhd-rokotettu elohopea. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, mutta kyllä sitten välillä tarvitaan mamman syliäkin ja sitten ollaankin niin vaavikisua, että alta pois. Siis teinikisu tällä hetkellä tuo meidän Örri-Pörri-Pölliäinen.

Keittiön uudet verhot

Kun olin saanut ompeluputken auki tuolla edellisen postauksen pyykkipoikaessulla, niin samaa vauhtia ompelin myös keittiöön uuden verhokapan ja työtason alle suojaverhon. Tuota suojaverhoa olen harkinnut jo ainakin vuoden päivät, mutta aina se on vain jäänyt ja tason alla asustavat pullokeräyslaatikot sun muut sälälaatikot ovat loistaneet melko rumana silmiin.

Alaverholla sain näppärästi keittiön yleisilmettä siistittyä ja kissojen ruokapaikkakin ehkä hieman rauhoittui, kun verho tulee viereen. Pikkukuvasta näkee vielä meidän keittiön hauskan kattovalaisimen.

Noihin verhoihin käyttämäni kangas on vanhaa varastoa. Suojaverho syntyi vuosien takaisesta sivuverhosta. Tuon sivuverhon ompelin aikoinaan edellisen asuntoni keittiöön. Tuolloin puolet kankaasta jäi käyttämättä, koska ikkuna olikin sen verran lyhykäisellä seinällä, että toiselle sivuverholle ei ollut tarvetta. Siitä syntyikin sitten tuo verhokappa ja tähteitäkin jäi niin, että tarkkaan sovitellen saan siitä vielä ommeltua keittiön tuoleihin pehmukkeet. Tosin tuo kangas riittää vain pehmukkeiden päällipuoliin, mutta kyllä sinne kääntöpuolelle aina jotain kankaanpalaa varastoista löytyy.

Melkoinen löytö ja pyykkipoikaessu

Löysin Huuto.netistä itselleni sota-aikaisen ohjelehtisen ja pitihän siitä sitten heti ruveta yhtä ohjetta kokeilemaan. Materiaaliksi valikoitui miehen vanhempien vanha lakana, joka oli todella tanakkaa tavaraa ja lisäksi nappasin ompelutarvikevarastoistani sinistä nauhaa. Ja näistä materiaaleista muokkautui varsin ripeää tahtia pyykkipoikaessu, joka pääsi myös välittömästi käyttöön.

Tai ripeästi ja ripeästi, sekin on varsin suhteellista. Apukeittiömme, jossa ompelukoneeni tällä hetkellä sijaitsee, on myös sekalaisen tavaran säilöntäpaikka näin remontin aikana. Jouduinkin siis muutaman tunnin käyttämään tilan raivaamiseen.. Tuosta voinette jo päätellä, millainen kaaos siellä vallitsi. Mutta siivousurakan jälkeen ompelutyö eteni mallikkaasti. Kuvaa katsellessani huomaan, et hiukkasen paljaaltahan tuo essun etumus näyttää, että jossain vaiheessa siihen vois jotain kuviota kirjoa, jos inspiraatio iskee, mutta hyvinhän tuo käyttötarkoituksensa tuollaisenaankin täyttää.