Väripata porisee, porisee, porisee...

Olin viikonloppuna käsityön taiteen perusopintoihin liittyvällä lähiopetusjaksolla. Tällä kertaa väkersimme värjäysten parissa. Väripadoissa pulppusivat sekä kankaat, että langat. Itse tein erilaisia sidonta- ja ompelukokeiluja pienille puuvillakankaan palasille ja värjäsin sitten nuo eri tavoilla mytätyt palaset punaisella värillä. Nämä kokeilut ovat vielä jälkipyykin jäljiltä pyykkitelineellä kuivumassa.

Semitone-reaktioväreillä värjäämäni langat sitä vastoin sain jo vyyhdeiltä kerille asti ja tässäpä tulos:

Vihreä lanka on vuosia kaapissa marinoitunutta Novitan Jussi-lankaa ja alkuperäinen väri näkyy noista harmahtavista kohdista. Kiersin vyyhteihin muutamiin kohtiin reilun viiden sentin matkalle matonkudetta estämään värin imeytymisen lankaan ja lopputuloksena oli lankaa, johon kudottaessa muodostuu muutaman silmukan levyisiä täppiäisiä. Tästä ajattelin kutoa sormikkaat/lapaset, sukat/säärystimet ja jonkinlaisen lämmittimen päänupille.

Oranssi lanka on alkujaan luonnonvalkoista Vuorelman Vippelä-lankaa. Tämä lanka puolestaan sai yllensä liukuvärjäyksen. Tästä olisi tarkoitus kutoa hervottoman kokoinen puolipyöreä pitsihuivi. Lankaa on 200 g (800 m), joten kyllä siitä jo jonkinlaisen puoljoukkueteltan saa aikaiseksi.

Hupsheijaa...

... onpa kulunut taas tovi edellisestä postauksestani. Syksy etenee vauhdilla ja koulussakin ensimmäinen jakso on selätetty. Niinhän siinä kävi, että erinäisten harjoitusvaiheiden, suunnittelun, julmetun piirtämisen/kaavoittamisen, epätoivoisen tuntuisen leikkuuoperaation ja hieman helpomman ompelurupeaman jälkeen on ensimmäinen koulutyöni todellakin valmis. Jiihaaaaa!

Ensimmäisen ompelutehtävämme tavoitteena oli suunnitella, kaavoittaa ja valmistaa henkilökohtaisten mittojen mukainen hame itselle. Suunnitteluvaiheessa valmistauduimme tosin jo seuraavaankin ompelutehtävään eli nyt valmistetun hameen kaverina käytettävään puseroon. Jahka tuon puseronkin tässä syksyn mittaan valmistamme, niin sen jälkeen pääsemme jo asiakastöiden pariin. Keväällä siis tiedossa suunnittelua ja ompelua 'maksavalle' asiakkaalle.

Oman hameeni lähtökohtana oli monikäyttöisyys: hame niin arkeen kuin juhlaankin ja myös tanssiparketille asusteista riippuen. Mielestäni tuossa varsin hyvin onnistuinkin. Loistava onnenkantamoinen oli lisäksi Eurokankaan palalaarista löytynyt täydellisen punainen toimikassidoksinen villakangas, jota en voinut vastustaa, kun sen näin. Ennen varsinaiseen hamekankaaseen kajoamista tein protohameen mustasta rami-kankaasta, joka puolestaan oli edullinen löytö outlet-tyyppisestä kangaskaupasta.

Hameen kaavoitukseen halusin riittävästi haastetta ja sitä myös sain, kun tajusin suunnitelmani vaativan hameeseen kaikkiaan 14 kangaspalaa pelkkään miehustaan (eli siis tuohon päälliosaan) ja toisen samanlaisen joukon palasia vuoriin. Huh! Kaavoituksen epäsymmetrisyys tiesi sitten vielä sitä, että joka ainoa kangaspala oli leikattava itsekseen yksinkertaisesta kankaasta ja lisäksi ompelutyö vei aikaa jonkin verrankin enemmän kuin ihan normi kapean hameen ompelu. Haasteita siis taipaleella oli ihan riittämiin.

Helppous tosiaan loppui suunnitelmakuvaan, sillä kaavoituksessa meinasi jo aivot nyrjähtää, kun muotolaskokset piti siirtää vinoihin leikkaussaumoihin häiritsemästä kokonaisuutta. Ja noita yksittäisiä palasia kankaasta leikatessani meinasi huumori olla vähissä ja naureksinkin koulukaverieni kanssa, et pitäis varmaan hiukkasen antaa palautetta henkilölle, joka mallin suunnitteli ja kaavoitti. No, vielä en ole käynyt peilikuvani kanssa palautekeskustelua, joten se siitä... Ompelu olikin sitten melkoisen leippoisaa tuon leikkuu-urakan jälkeen.

Tällä hetkellä täysin valmiina on punaisesta villakankaasta ommeltu varsinainen hame. Mustasta ramista ommeltu protohame, josta myös muotoutui käyttöhame, on helman kääntöä vaille valmiina. Tuo ramikangas vain vaikutti sen verran elävältä, vaikka helppo käsiteltävä olikin, että annan ko. hameen roikkua vielä tovin henkarissa tekeentymässä lopulliseen muotoonsa ennen helman tasaamista ja kääntämistä.

Yllätyksiä hameiden tekemisessä tuli lähinnä tuon punaisen villakankaan osalta. Kankaan toimikassidos oli varsin tiukka tapaus ja kangas sen myötä haasteellisempi käsiteltävä kuin 'normaali' villakangas. Kangas ei syöttynyt niin nöyrästi kuin aiemman kokemuksen perusteella päättelin, joten vyötärönauhan kiinnityssaumaan jäi hieman ikävän näköinen kohta. Samoin leikkaussaumojen silitys siistiksi oli melkoinen urakka. Musta rami-kangas sen sijaan oli erittäin miellyttävää niin leikkuupöydällä kuin ommellessakin. Harmi, että kyseinen kangas oli pakan loppupala eli en saa sitä lisää.

Hameen haasteellisesta toteutustavasta huolimatta mielessäni pyörii kuositellun hamekaavan jatkojalostus. Helma voisi olla vielä hieman leveämpi ja hulmuavampi, mikä palvelisi paremmin tanssikäyttöä. Kangasta vaihtamalla hameeseen saisi taas uudenlaisen ilmeen. Taidanpa sukeltaa kangasvarastooni tutkailemaan sopivia vaihtoehtoja.

Kuvia hameista heti, kun kamera, hameet ja kuvaaja kohtaavat. Tässä ensi hätään kuva suunnitelmasta, jonka pohjalta lähdin kaavoittamaan hametta.

Miten saada kissa kutsusta sisälle?

Meillä on ollut pienoisena ongelmana jo jonkin aikaa, että Pörri kaikessa jästipäisyydessään ei kovin hyvin tule kutsuttaessa sisälle. No, kuka sitä nyt orjia tottelisikaan. Vaan eipä tajunnut tuo kissa, mihin narahti, kun käytin houkutteena purkkiruokaa.

Menetelmänä siis klassinen Pavlovin koirateoria, jossa koirat ehdollistettiin kellon ääneen juuri ennen ruokailua. Tässä tapauksessa vain ruokaa edeltää emännän kaikuva kutsuhuuto ja kissitys. Tulee muuten tuo Pörriäinenkin aika vinhaa vauhtia pihan yli loikkien, kun kutsun kuulee. Ja hirmuinen kiire kisulaisella on syöksyä ovesta sisään ja suoraan ruokakupille odottamaan herkkuja eli purkkimuonaa.

Missähän vaiheessa katti tajuaa, että purkkimuonatarjoilu on kuitenkin vain kerran päivässä?

Aronia-show

Pääsin eilen tuttavani aronia-aidan kimppuun ja tuloksena oli neljä ämpärillistä ihanan herkullisia marjoja. Nam! Samalla reissulla näin, millainen ihana kollipoika meidän Melun veljestä, Manu Mantelista on kasvanut. Oikein komea ja lutunen kolli, kuten veljensäkin. Sylissä viihtyi hyvän tovin ja hurisi niin kauniisti, että... Harmi, ettei ollut kameraa mukana, niin olisin voinut kuvata Manun ja esitellä tämän postauksen yhteydessä teille muillekin.

Marjojen poimintaurakka oli sen verran uuvuttava urakka - osin vesisateessa - että päätin jättää säilönnän tälle päivää. Oikein mukavaa sunnuntaipuuhaa. Päätin tehdä mehun tällä kertaa niin, että syötin aroniat mehulingon läpi ja sitten kiehautin mehun pikaisesti, lisäsin sokerin joukkoon ja kaadoin valmiin tuotoksen pulloihin. Mehua tulikin oikein mukavasti. Osan marjoista pakastin kokonaisena ja osan soseutin. Lisäksi sekoitin mehustuksesta syntyneen siemen-kuorimössön soseen joukkoon eli yhtään ei marjoista päätynyt kompostiin. Lopputulos onkin varsin komea: 10 litraa kevyesti sokeroitua sosetta, 6,5 litraa kokonaisia marjoja ja 9,5 litraa mehua. Kyllä näillä kelpaa talven mittaan herkutella.

Kovasti jo polttelee istuttaa muutama aronian taimi. Silloin voisi napsia ohikulkiessaan marjoja suuhunsa milloin haluaisi. Noh, muutama vuosi vielä, niin eiköhän aroniaa löydy jo omasta pihastakin.

Kaavoitusta, ompeluharjoituksia, protoja,...

Työntäyteistä pakerrusta ovat lähiviikot olleet eli koulussa on päästy vauhtiin ompelu- ja suunnitteluopinnoissa.

Aiemman postauksen ihmishahmoista on edetty hameen suunnitteluun ja jotain suht valmistakin on sillä saralla jo tullut. Omilla mitoilla piirtämäni hameen peruskaavan perusteella ompelemaani testihameeseen sain eilen sovitusapua ja tällä hetkellä on työn alla korjatulla kaavalla ihan oikea hame. Huomenna toivottavasti pääsen jo kaavoittamaan suunnittelemaani hamemallia ja sit pikipäin myös leikkaamaan ja ompelemaan sitä. Kuvia hameesta sitten tuonnempana, kun saan sen valmiiksi.

Nyt pitkästä aikaa mulla on taas omien mittojen mukaan tehty viimeisen päälle trimmattu hameen kaava, joten hameita saattaa lähiaikoina syntyä muitakin kuin nuo koulutyönä ommeltavat. Niitä hamekuvia saattaakin siis tulla useampia.

Parin viikon päästä koulussa onkin sit jo vuorossa paitapusero-tyyppisen paidan/tunikan suunnittelu ja valmistus. Paidan pitää sopia nyt valmistettavan hameen kanssa käytettäväksi, joten sekin kyllä tuli jo suunniteltua valmiiksi tuon hamesuunnittelun ohessa. Pääsen siis hameen ompelun jälkeen vauhdilla kaavoittamaan paitaa.

Sää on meidän kulmilla muuttunut varsin syksyiseksi sateineen ja tuulineen, joten on hyvää aikaa puuhastella kaikkea sisällä, kun ulos ei ehdoin tahdoin viitti nokkaansa tunkea. Eilen otin taas puikot käteeni ja tikuttelin joutessani muutaman tiskirätin ikuvanhasta Finlaysonin Karoliina-langasta (85 % puuvilla, 15 % viskoosi). Mukavan tuntuisesti soljui puikoilla ja todennäköisesti toimii rättinä vallan mainiosti. Testikäyttöön saakka en ensimmäistä tiskirättiä vielä ole saanut.

Eihän sitä postausta ilman kissakuvaa, joten laitetaanpa tyrkylle meidän Pörri-pieni, josta on lujaa vauhtia kehittymässä loistava vahvistus meidän hiirenpyytäjäkissojen joukkoon. Tätä kissa ei sadekeli haittaa, kun reippailee ulkona. Välillä tulee sisälle niin tuhannen rapaisena, että melkein hirvittää, mut kissaa itseänsä ei kuraiset tassut ja mahan alus sekä märkä selkämys näytä haittaavan yhtään. Ja sitten, kun turkki on putsattu, niin on hyvä asettua nojatuoliin päivätorkuille.