Pitsiperhonen

Viime kirjoituksesta on kulunut jo tovi, mutta blogihiljaisuudesta huolimatta en ole suinkaan ollut toimettomana. Syksyn koulurypistys on jälleen alkanut ja artesaanitutkinnon valmistuminen lähestyy päivä päivältä. Koulu onkin vienyt varsin mukavasti aikaa ja sillä saralla on tullut valmista vaikka ja mitä: huovutetut tossut, konekirjontataulu ja huovutettu huivi. Lisäksi jakku on viittä vaille valmiina. Näistä kuitenkin tuonnempana.

Törmäsin eilen yhdessä FB-ryhmässä mainintaan CROTAT-nimisestä käsityötekniikasta. Hieman ihmeissäni googlailin, että mistä on kysymys ja ta-daa! tietoa löytyi. Tekniikka tunnetaan englanninkielisessä maailmassa myös nimellä Crochet Tatting, joka kertookin selvemmin, mistä on kyse. Törmäsin siis käpyilyn ja neulapitsin sukulaistekniikkaan, jota tehdään hieman muunnetulla virkkuukoukulla. Ja mitään hajua ei ole siitä, millä nimellä tätä suomeksi kutsuisi, siis olkoon crotat-pitsiä. Lopputulos kaikissa kolmessa tekniikassa suurinpiirtein sama, mutta valmistumisnopeudessa lienee jonkin näköisiä eroja.

Ja jotta ihan hukkaan ei löydetty tieto olisi mennyt, niin innoissani sitä hetki sitten kokeilin. Lopputulos on tässä:

Crotat-perhonen
leveys noin 4 cm

Lankana käytin jotain nimetöntä merseroitua puuvillaa olevaa virkkauslankaa ja ihan tavallinen virkkuukoukku nro 2 oli työvälineenä. Tuossa koukussa oli tosin koukun jälkeinen varren osa tasapaksu, kuten 'oikeassakin' crotat-koukussa. Äkkiseltään tuntui, että nopeammin tuo perhonen valmistui kuin aikoinaan käpypitsinä tekemäni vastaava perhonen.