Pitsiperhonen

Viime kirjoituksesta on kulunut jo tovi, mutta blogihiljaisuudesta huolimatta en ole suinkaan ollut toimettomana. Syksyn koulurypistys on jälleen alkanut ja artesaanitutkinnon valmistuminen lähestyy päivä päivältä. Koulu onkin vienyt varsin mukavasti aikaa ja sillä saralla on tullut valmista vaikka ja mitä: huovutetut tossut, konekirjontataulu ja huovutettu huivi. Lisäksi jakku on viittä vaille valmiina. Näistä kuitenkin tuonnempana.

Törmäsin eilen yhdessä FB-ryhmässä mainintaan CROTAT-nimisestä käsityötekniikasta. Hieman ihmeissäni googlailin, että mistä on kysymys ja ta-daa! tietoa löytyi. Tekniikka tunnetaan englanninkielisessä maailmassa myös nimellä Crochet Tatting, joka kertookin selvemmin, mistä on kyse. Törmäsin siis käpyilyn ja neulapitsin sukulaistekniikkaan, jota tehdään hieman muunnetulla virkkuukoukulla. Ja mitään hajua ei ole siitä, millä nimellä tätä suomeksi kutsuisi, siis olkoon crotat-pitsiä. Lopputulos kaikissa kolmessa tekniikassa suurinpiirtein sama, mutta valmistumisnopeudessa lienee jonkin näköisiä eroja.

Ja jotta ihan hukkaan ei löydetty tieto olisi mennyt, niin innoissani sitä hetki sitten kokeilin. Lopputulos on tässä:

Crotat-perhonen
leveys noin 4 cm

Lankana käytin jotain nimetöntä merseroitua puuvillaa olevaa virkkauslankaa ja ihan tavallinen virkkuukoukku nro 2 oli työvälineenä. Tuossa koukussa oli tosin koukun jälkeinen varren osa tasapaksu, kuten 'oikeassakin' crotat-koukussa. Äkkiseltään tuntui, että nopeammin tuo perhonen valmistui kuin aikoinaan käpypitsinä tekemäni vastaava perhonen.

Ystävienpäivä - teatteriompelua

Tässä kesän aikana on tullut tehtyä hieman erilaista ompelutyötä. Sain mahdollisuuden ommella esiintymisasut lahtelaisen Teatterin Vanhan Jukon syksyn lastennäytelmään: Ystävienpäivä.

Viime sunnuntaina vietin teatterilla treeneissä useamman tunnin, kun Minja ja Maria testasivat pukuja tosi toimissa. Hieman tuli viilattavaa, jotta puvut täyttäisivät paikkansa. Näytelmätekstissä on viittauksia kierrätykseen ja nämä puvutkin on väkerretty kierrätyshengessä, sillä kaikki tekoturkis on sieltä ja täältä kerättyä ompelujätettä/vanhaa varastoa/vanhoja vaatteita purettuna.

Oheiset kuvat nappasin harjoitusten tiimellyksessä ja puvutkin ovat vielä näissä otoksissa viimeistelyä vaille.

Mukava ompeluprojekti ja hieno näytelmä, joten tervemenoa katsomaan esitys!

Mitäs täältä laatikosta löytyykään?

Nam-nam! Herkullista keittoa.

Näin uidaan koiraa...

Luvian pitäjänpuku

Jatkanpa pitäjänpukulinjalla, kun oon hyvään vauhtiin päässy.

Mielenkiinto Luvian pitäjänpukua kohtaan heräsi, koska mummuni jäämistössä Luvian pitäjänpuku on. Puvun historiaa selvitellessäni törmäsin vuonna 1985 ilmestyneessä Toini-Inkeri Kaukosen Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut -kirjassa mainintaan, että Luvialle on aikoinaan suunniteltu ihan kansallispukukin.

suora lainaus kirjasta sivulta 331:
"Luvialla on 1900-luvun alussa sommiteltu kansallispukumalli, joka muistuttaa Schvindtin julkaisemaa Säkylän ensimmäistä pukua punapohjaisine raitaliiveineen ja hameineen ja pystyraitaisine esiliinoineen. Puvun dokumentointi ei ole tiedossa; Kansallismuseossa ei ole tällaisia Luvian puvun kangasmalleja."

Mummuni puvun ompeli1980-luvun alussa hänen sisarensa Asta, joka ompeli myös toisen sisarensa tyttärille kyseisen puvun. Asta muisteli mummuni pukua tarkastellessaan, että se on ilmeisesti hänen ompelemistaan puvuista viimeinen, koska siinä on liiviosan vuori ohuemmasta kankaasta kuin muihin pukuihin tuli. Näihin Astan ompelemiin pukuihin lankanapit ompeli hänen sisarensa Kyllikki.

Puvun valmistuksen 1980-luvun alkupuolella organisoi kotiseutuyhdistys Luvia Seor ry ja puuhanaisena oli Astan muistin mukaan Pirkko Kylmälahti (edesmennyt). Puvun punapohjainen raitakangas sekä esiliinan raitakangas kudottiin 'talkoohengessä' useamman paikallisen kutojan voimin ja hamekankaan kutomisesta sai tuolloin 'huiman' 2 (kahden) markan palkkion. Myös Astaa oli pyydetty kutojaporukkaan, mutta hän ei ollut siihen lähtenyt mukaan. Kankaitten malli otettiin yhdeltä kuntalaiselta (Eeva Hermonen) löytyneestä - ilmeisesti alkuperäisestä - Luvian kansallispuvusta. Kyseistä pukua Asta ei kuitenkaan koskaan ole nähnyt, joten toistaiseksi jäi arvoitukseksi oliko alkuperäinen puku yksiosainen liivihame vai erillinen liivi ja hame. Tämä 'uusioversio' on liivihamemallinen.

Asta kertoi, että Luvia Seor ry:n nykyisistä toimihenkilöistä mm. Marja Kaski voisi antaa lisätietoja puvun suunnitteluvaiheista, mutta en ole vielä ehtinyt ottaa häneen yhteyttä. Lisäksi olisi mielenkiintoista nähdä tuo puvun esikuvana ollut alkuperäinen puku, mikäli se vielä on olemassa.

Puvun osat:

• liivihame
• kotikutoinen punapohjainen, jossa mustia/vihreitä raitoja
• kupukantanapit koristeena, varsinainen kiinnitys piilonapituksella
• hameosa laskostettu vyötäisiltä edestä taaksepäin suuntautuvin laskoksin - keskitakana vastalaskos
• pusero
• nykyaikainen kaavoitus
• kiinnikkeenä pieni paljinsolki (kuvissa lainattu Kaukolan puvun solkea, koska alkuperäinen hukassa) ja nepparit
• manseteissa lankanapit
• esiliina
• raidallinen puuvilla/pellava
• tasku
• villa ja käsin punottu nauha
• ommeltu kapealla siksak-ompeleella
• nauhassa lankoja seuraavasti
• 12 punaista 
• 4 tumman vihreää
• 4 kirkkaan vihreää
• 8 mustaa
• 4 valkoista
• päähine
• tykkimyssy tai nauhat

Kuvassa puku on päälläni noin suurinpiirtein puettuna ja kuten tarkkasilmäisimmät huomaavat, niin kokokin on jonkin verran liian pieni.

Luvian pitäjänpuku 1980-luvun alusta

Ja vertailun vuoksi Kaukosen kirjassa viitattu ensimmäinen Säkylän kansallispuku

Säkylän ensimmäinen kansallispuku (Schvindtin suunnittelema)
kuva lainattu: http://www.rauma.fi/raumanseutu/Pdf_tiedostot/Paikallishistorian_opetusmateriaali/kansallispuvut_ja_muinaispuku.htm

Eurajoen pitäjänpuku

Etsiessäni tietoja Rauman seudun kansallispuvuista törmäsin tietoon Eurajoen pitäjänpuvusta. Mielenkiintoni heräsi ja sain selville, että puvun materiaaleja ja ohjeita saa ostaa Raumalta Kajavalta. Onnekseni olin menossa Raumalle muutenkin eli Pitsiviikoille katsomaan näyttelyitä ja osallistumaan käpypitsikurssille. Samalla pistäydyin katsomassa puvun ohjeita, josko sen joskus tekisi itselle.

Edellä jo linkittämältäni sivulta löytyi puvusta seuraavaa tietoa:

" Eurajoen pitäjänpuku on tehty kunnan 130-vuotisjuhlan kunniaksi ja se julkaistiin vuonna 1999. Puvun on suunnitellut Maija-Liisa Wallenius.

Vuonna 1664 Eurajoella jaettiin perillisten kesken Miina-vainajan omaisuus, punainen hame ja villaröijy. Pitäjänpuvun suunnittelu perustui perukirjasta saatujen tietojen lisäksi pitkälti Satakunnan museosta saatuihin tietoihin 1700-luvun länsisuomalaisesta pukutyylistä. Puvussa korostuvat myös Eurajoen lipun värit, punainen ja musta. Puvussa on vahva 1700-luvun leima."

 Puvun ohjeita Kajavalla selaillessani sekä Seijan kanssa jutellessani sain hyvää lisätietoa puvun materiaaleista ja valmistuksesta, sekä sen suunnitteluperusteista. Laitan tähän muistinvaraisesti nyt asioita, joten älkää lynkatko, jos jokainen kohta ei olekaan ihan oikein.

• puku valtaosin käsinommeltu
• suunniteltaessa päädytty siihen, että puvun kankaita mahdollisimman hyvin vastaavat kankaat etsitään jo olemassa olevista Vuorelman valikoimiin kuuluvista kansallispukukankaista
• puvussa ei ole pitsejä ja tähän oli päädytty suunnitteluvaiheessa vedoten aikakaudella vallinneeseen ylellisyyslakiin, joka kielsi pitsien käytön

• hame
• vyötäisiltä vetopoimutettu
• kangas Hämeen naisen puvun punaista verkakangasta
• liivi
• kangas Räisälän puvun mustaa liivikangasta
• kiinnitys napinlävistä pujotettu nyöri
• paita
• pellavaa
• hieman vajaamittaiset, väljät hihat
• solki kiinnittimenä edessä
• esiliina
• puserokangasta
• ei pitsiä
• tasku (ei näy kuvassa)
• Hämeen puvun mukainen punamusta
• päähine
• pellavainen tanu
• ei pitsiä
• huivi
• kirkkosilkki oman valinnan mukaan

Kaikkinensa ohjeistus oli erittäin hyvä ja seikkaperäinen, joten sen perusteella on helppo puku aikanaan valmistaa, jos siihen päädyn.

Eurajoen kunnantalolla on kuulemma valmis puku nähtävillä, joten sinne pitää suunnata sitten jossain vaiheessa  pukua katsomaan lähemmin. Lainaan tähän tuolta ensimmäisestä nettilähteestäni löytämäni kuvan puvusta (ties vaikka tuo toinen sivusto jossain vaiheessa häviäisi, niin on sitten joku kuva tallella).

Eurajoen pitäjänpuku
kuva lainattu: http://www.rauma.fi/raumanseutu/Pdf_tiedostot/Paikallishistorian_opetusmateriaali/kansallispuvut_ja_muinaispuku.htm

Älä hylkää kissaa!

Poimin vanhasta blogistani edelleenkin ajankohtaisen muistutuksen kesäkissoista:

Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.

"Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.

On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa,

tuo metsäkin huokuu pelottavasti, kuurassa on jo maa."

Ovi aukeni silloin, kun  mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa,

ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.

Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi,

kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.

Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja,

sill' on jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.

Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on,

vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.

Nyt kissojen taivaassa hyljätty on,

siellä kyynel on pyyhitty pois.

Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.

Via Dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.

Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin?

Liisa Aaltonen

Pyydänkin sinua, blogini lukija, kopioimaan tämän päivityksen blogiisi. Pyydän myös, että pitäisit silmällä ympäristöäsi ja ilmoittaisit hylätyistä kissoista ja koirista paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle. Yhteystiedot Suomen Eläinsuojeluyhdistysten Liiton eläinsuojeluvalvojille ja jäsenyhdistyksille löytyvät täältä.