Uusia juttuja kokeilussa

Havahduin eilisiltana siihen tietoon, että itselläni on meneillään uusien juttujen kokeilukausi.

Toissa päivänä ostin elämäni ensimmäiset bambupuikot ja nyt on puikoilla jo toiset sukat. Ensimmäisistä sukista kerroin jo eilisessä postauksessani (junasukat) ja nyt on maaliskuun SNY-paketissa saamastani uudesta lankatuttavuudesta eli Maija-langasta sukat itselleni. Miehelle onkin tullut alkuvuoden aikana kudottua useammat sukat, joten voinen hyvillä mielin tehdä välillä jotain itsellenikin. Ja kaiken huipuksi kudon nuo sukat varpaista aloittaen, joka sekin on ihan uusi juttu minulle. Ja jotta homma ei olisi liian yksinkertaista, niin lueskelin erilaisia ohjeita aiheesta ja rupesin säveltämään sukkia sitten omasta päästä.

Maija-lanka ja bambut tuntuvat keskustelevan varsin mukavasti keskenään, eikä tuo varpaista aloitettu sukka ole ollenkaan hassumpi juttu. Saanpahan tuon ihanan raitalangan käytettyä viimeiseen säikeeseen saakka. Ajattelin jopa tänään asioille lähtiessäni käydä kurkkaamassa, mikä on tuon lähikaupungin lankakaupan Maija-valikoima. En yhtään tällä hetkellä muista edes sitä, onko siellä Maijaa ollenkaan, mutta päivän mittaan se selviää...

Kevätaurinko yrittää myös epätoivoisesti välillä kurkkia noista umpikuraisista ikkunoista sisään, joten niillekin pitäisi varmaan jotain tehdä tai oikeammin koko huushollille, mutta minä tyttö se vain kudon. Asiat siis oikein oivassa tärkeysjärjestyksessä. Motivaatiota tavaroiden järjestelylle ja siivoamiselle antaa kyllä se, että auton peräkontissa on kaksi isoa Ikean sinistä kassillista odottamassa uutta tavaraa sisustukseen ja keittiötoimintoihin liittyen. Päätin, että nuo tavarat tulevat sisälle vasta siinä vaiheessa, kun oikeasti on siistiä. Tänne hullunmyllyyn on turha enää yhtään lisäkassia tuoda.

Noiden Ikea-tavaroiden myötä pääsen vihdoinkin ompelemaan useamman koristetyynyn sohvalle valmiiksi. Virkkasin toissa talvena jo seiskaveikasta monta tyynynpäällistä ja edelleen ne kiltisti odottavat tuolla sohvan divaaniosan sisällä käyttöön pääsyä. Näihin tyynynpäällisiin siis ostin kasan sisätyynyjä. Lisäksi löysin lämmitysuuniemme kupeeseen kauniit lehtitelineet, joihin voi heittää pesän sytytyksessä käytettävät sanomalehdet ja samaa sarjaa seinäteline tarttui myös matkaan. Se saa osaltaan selvittää tämän tietsikkanurkkauksemme ja vieressä olevan kudonta-/virkkausnurkkaukseni sekasortoa. Kivaa siis tiedossa eli sisustusta, jee!

Maaliskuun SNY-paketti ja valmistuneita neuleita

Anteeksi rakas SNYni, että tällaisella viiveellä kirjoittelen tätä postaustani. Ihanaisen keväinen paketti saapui viime perjantaina, mutta olen ollut niin tiiviisti reissussa eilisiltaan saakka, etten ole ehtinyt vielä saamistani lahjuksista kirjoittaa.

Paketti sisälsi tällä kertaa

• Maija-lankaa (tätä olen monta kertaa meinannut testattavaksi ostaa, mutta nyt sainkin testikerät tässä)


• Marimekon servettejä


• muutamia siemenpusseja (nämä piilotetaan mullan alle, kun aika koittaa)


• puutarhahanskat (aivan varmasti tulevat käyttöön jahka lumi sulaa ja pääsee puutarhaan tönkimään)


• ihanaa Pentikin teetä (tätä olen jo muutaman reilun litran pannullisen juonut ja namia on)

KIIIIITOOOOOOS!

Mielenkiinnolla jään odottamaan SNYni seuraavaa postitusta.

Paikallisen maa- ja kotitalousnaispoppoon kanssa suunnittelimme tämän vuoden hyväntekeväisyysprojektiksi Etiopia-nuttuja. Yhden nutun jo kudoin pikipäin vanhempien luona käydessämme. Mies ajoi, pikkuveli surffaili repsikan paikalla ja mä kudoin takapenkillä - oikein lupsakkaasti meni siis matka.

Lankana mulla oli tässä vuosia marinoitunut purettu seiska veikka, joka oli ohentunut Nallen vahvuiseksi, niin päätin käyttää pois. Tuon helmaosan joustinneuleosuuden tein pyöröneuleena ja hiukan tuo näyttää kiertävän. Lankaa nuttuun meni 84 g ja seuraava on jo puikoilla. Pyöröneuleohjeversiossa neuvotaan tekemään olkapäiden saumat kolmen puikon päättelynä, mutta ohuemmat ja huomaamattomammat noista tulisi silmukoimalla. Seuraavan version olkasaumat siis silmukoin.

Ideoimme jo myös, että tuota helman joustinneuleosuutta voisi huristella urakkavauhdilla kaksitasoneulekoneella niin, että vain toiseen sivuun tulee sauma ja sitten käsin kutoa tuo yläosa. Taidanpa siis jossain vaiheessa - jos viitsin - kaivaa taas koneen esille.

Olin alkuviikon ystäväni luona Nokialla ja poikkesimme siellä Lankaruutu -nimisessä lankakaupassa. Aivan ihana liike ja vielä ihanampi omistajatar. Käykää ihmeessä, jos paikkakunnalle satutte. Liikkeen suojissa oli aloitettu vauvan sukka -projekti, jonka tavoitteena on antaa jokaiselle vuonna 2012 syntyvälle nokialaiselle vaaville omat junasukat. Päätin kantaa korteni kekoon, vaikka en paikkakuntalainen olekaan. Samalla testasin uuden uutukaisia Prymin bambusukkapuikkojani. Alkuvaikutelma puikoista on hieman tahmea - kaipaan hieman liukkaampaa tuntumaa puikoilta. Seuraavaksi pitää varmaankin testata koivupuikot.

Lankana näissä sukissa käytin Tampereen lankamaailmasta ostamaani Trysil garnin Baby garnia (100% merino). Lankaa meni 26 g.

Lisäksi valmistuneiden töiden lista on kasvanut yhdellä Dropsin Alpacasta kudotulla Haruni-huivilla. Tämä huivi oli tosin liikkeissään niin nopea, että niin langanmenekki kuin kuvakin jäivät vain haaveeksi.

Farkkujen uusi elämä

Mitä tapahtuu farkuille, jotka kulahtavat haaruista ja kutistuvat kaapissa niin, etteivät enää mahdu päälle?

* Päätyvät tietenkin uusiokäyttöön ja tässä tapauksessa laukuksi.


Olin mukana paikallisen kansalaisopiston tuunauskurssilla ja siellä aloitin tuota kassia tekemään. Katkaisin farkut lahkeiden yläpäästä ja purin etuhaarasauman vetoketjun alkuun saakka ja takahaarasauman vyötärölle saakka, jotta sain aseteltua keskikohdan kauniisti.  Vyötärökaitalettakin tuli jonkin verran purettua, et sain pienennettyä kassia siitä kohtaa pussimaisemmaksi, ettei hölpänny niin avonaisena. Noihin etutaskujen reunoihin ompelen vielä todennäköisesti vetoketjut, että saan avaimille ja kännykälle helpot säilöt. Ei vain tänään innostanut ruveta suorittamaan arkeologisia kaivauksia ompelutarvikevarastossa sopivien vetoketjujen löytämiseksi. Mennee noinkin muutaman päivän.

Raitaa sen olla pitää

Perjantai-ilta ja lauantaina koko päivä meni taas Raita-opinnoissa (käsityön taiteen perusopetus Lahden kansanopistossa). Perjantaina oli Lahden aikuiskoulutuskeskuksessa Helena Vaarin luento ja näyttely. Helenan tapa työskennellä kolahti ja lauantain kurssipäivän vietinkin sitten kokeillen omaan tyyliini Helena työskentelytapaa. Ompelukone rallatti täysillä ja jotain jo kankaalle syntyikin, mutta pahasti jäi kesken tuo kokeilutyöni. Pitää kotona jatkaa työskentelyä, kun lupasin seuraavalla kurssikerralle huhtikuun alkuun viedä mukanani valmiin kokeilun.

Kuvasin parin kurssikaverini kirpparilöydöt eli ihanat petit point -tekniikalla valmistetut vanhat laukut. Laukut olivat todella kauniita ja hyväkuntoisia sekä uskomattoman taitavasti tehtyjä.

Lumivalkoista -blogin Minnamarikan kanssa totesimme, että viralliset Raita-kurssijalkineet ovat sitten vaaleanpunaiset Reinot vai mitä sanotte tyylinäytteestämme?

Huippulöytö kirpparilta tänään!

Kyllä nyt kävi hullulla melkoinen tuuri ja tähänkin risukasaan alkoi paistaa aurinko oikein heleästi!

Kipaisin pikipäin kirpparilla ruokakaupassa poiketessani ja mitäs sieltä löytyikään. Saa sanoa, että uutta vastaava villakangastakki ja hinta VAIN 1,50 € !!! Kotona rupesin sit takkia tarkemmin vielä tutkimaan, niin siinä vaiheessa vasta tajusin, että kangas sisältää 20 % kashmiria. Jippii!

Takin valmistaja on Suomalainen mallihuone Oy. Kuukkeloimalla sain sen verran selville, että kyseinen helsinkiläinen firma on toiminut vuosina 1933 - 1990. Vuorikangas näyttää olevan Suomen silkkikutomo Oy:n valmistama. Tuosta firmasta en löytänyt pikaisella etsinnällä mitään järkevää tietoa.

 

Jos joku teistä tietää jotain takin tekoon osallistuneista firmoista, niin olisin kiitollinen tiedoista. Samoin takin valmistusvuosi - edes noin suunnilleen - olisi kiva tietää. Takki on aavistuksen a-linjainen ja siinä on pystykaulus. Kuvien kuvakulma on vähintäänkin mielenkiintoinen, kun kuvaaja istui sohvalla kuvia ottaessaan. Oikeasti en ihan noin matami ole.