Ullakkotuunari vaikenee

Ullakkotuunarin matka on päättymässä tai ainakin vahvasti hiljenemässä.

Vuosien tai oikeammin vuosikymmenien käsityöharrastus on vaihtumassa ammatiksi ja jatkossa kirjoittelen Ommelpuu-ammattiblogissani sekä Kansallispuku - arkea ja juhlaa -yhteisblogissa muutaman muun kansallispukuihin hurahtaneen kanssa.

Tule kurkistamaan uusia blogeja.

Lämmikettä talven varalle

Pitkästä aikaa tuli kudottua jotain muuta kuin sukkia. Otin eilisiltana työn alle pari viikkoa sitten ilmestyneestä Novitan Talvi 2012 -lehdestä neulemyssyn. Langaksi myssyyn oli lehdessä mainittu vaaleanruskea Seiskaveikka ja Puro takkatuli. Omista varastoistani löytyi juuri samaista Puroa, joka on odottanut työstämistä jo hyvän tovin. Kaveriksi Purolle valikoitui keltainen Seiskaveikka. Lopputulos on pirteämmän värinen kuin alkuperäinen versio.

Sen verran alkuperäismallia muokkasin, että jätin virkatut korvaläpät pois, kun myssy tuntui olevan ihan riittävän lämmin ja asettuvan mukavasti korvien suojaksi ilman niitäki.

Malli: Novita Talvi 2012, Malli 8 Naisen neulemyssy
Lanka: Novita Seitsemän veljestä keltainen vajaa 100 g ja Novita Puro takkatuli vajaa 50 g
Puikot: KnitPro Symphonie 4,0 mm pyöröt ja sukkapuikot

Myssy itselle, lokakuu 2012

Muutoksia blogiin

Päätin siirtää Vuodatuksen puolelta vanhasta Sarsan puuhailut - blogistani tekstejä tänne puolelle. Näin kokonaisuus säilyy mielestäni ehyempänä ja olennaiset jutut tuolta vanhasta liittyvät mukaan tänne. Mieluummin siis lisään kuvattomiin teksteihin kuvat tänne samaan paikkaan, missä nykyään kirjoittelen kuin lisäilisin kuvia tuonne vanhaan, jota en enää päivitä.

Tämä 'mekaaninen' päivitystyö sopii oikein hyvin sadepäivien puuhaksi, kun pihalle ei innosta mennä ja niin paljon mukavaa säilyttämisen arvoista jäi tuonne vanhaan blogiin, että lienee syytä tallennuksen parissa muuan tunti viettää.

edit. Suurin osa kirjoituksista on nyt käyty läpi ja koska blogia varten muokatut kuvat vuodelta 2010 ja 2009 olin omalta koneeltanikin siivonnut pois, niin totesin, että olkoot sitten ko. vuoden tarinat poissa täältä. Aivan liian iso urakka olisi ollut etsiä satojen - ellei tuhansien - kuvien joukosta juuri ne, jotka aikoinaan blogiin laitoin.

Pitsiperhonen

Viime kirjoituksesta on kulunut jo tovi, mutta blogihiljaisuudesta huolimatta en ole suinkaan ollut toimettomana. Syksyn koulurypistys on jälleen alkanut ja artesaanitutkinnon valmistuminen lähestyy päivä päivältä. Koulu onkin vienyt varsin mukavasti aikaa ja sillä saralla on tullut valmista vaikka ja mitä: huovutetut tossut, konekirjontataulu ja huovutettu huivi. Lisäksi jakku on viittä vaille valmiina. Näistä kuitenkin tuonnempana.

Törmäsin eilen yhdessä FB-ryhmässä mainintaan CROTAT-nimisestä käsityötekniikasta. Hieman ihmeissäni googlailin, että mistä on kysymys ja ta-daa! tietoa löytyi. Tekniikka tunnetaan englanninkielisessä maailmassa myös nimellä Crochet Tatting, joka kertookin selvemmin, mistä on kyse. Törmäsin siis käpyilyn ja neulapitsin sukulaistekniikkaan, jota tehdään hieman muunnetulla virkkuukoukulla. Ja mitään hajua ei ole siitä, millä nimellä tätä suomeksi kutsuisi, siis olkoon crotat-pitsiä. Lopputulos kaikissa kolmessa tekniikassa suurinpiirtein sama, mutta valmistumisnopeudessa lienee jonkin näköisiä eroja.

Ja jotta ihan hukkaan ei löydetty tieto olisi mennyt, niin innoissani sitä hetki sitten kokeilin. Lopputulos on tässä:

Crotat-perhonen
leveys noin 4 cm

Lankana käytin jotain nimetöntä merseroitua puuvillaa olevaa virkkauslankaa ja ihan tavallinen virkkuukoukku nro 2 oli työvälineenä. Tuossa koukussa oli tosin koukun jälkeinen varren osa tasapaksu, kuten 'oikeassakin' crotat-koukussa. Äkkiseltään tuntui, että nopeammin tuo perhonen valmistui kuin aikoinaan käpypitsinä tekemäni vastaava perhonen.

Ystävienpäivä - teatteriompelua

Tässä kesän aikana on tullut tehtyä hieman erilaista ompelutyötä. Sain mahdollisuuden ommella esiintymisasut lahtelaisen Teatterin Vanhan Jukon syksyn lastennäytelmään: Ystävienpäivä.

Viime sunnuntaina vietin teatterilla treeneissä useamman tunnin, kun Minja ja Maria testasivat pukuja tosi toimissa. Hieman tuli viilattavaa, jotta puvut täyttäisivät paikkansa. Näytelmätekstissä on viittauksia kierrätykseen ja nämä puvutkin on väkerretty kierrätyshengessä, sillä kaikki tekoturkis on sieltä ja täältä kerättyä ompelujätettä/vanhaa varastoa/vanhoja vaatteita purettuna.

Oheiset kuvat nappasin harjoitusten tiimellyksessä ja puvutkin ovat vielä näissä otoksissa viimeistelyä vaille.

Mukava ompeluprojekti ja hieno näytelmä, joten tervemenoa katsomaan esitys!

Mitäs täältä laatikosta löytyykään?

Nam-nam! Herkullista keittoa.

Näin uidaan koiraa...